Postaus omistettu erityisestin kaikille Puukkohupparityttöjen ystäville!

     6.8.2009 

                                                    

 Bilemuijakauden kukoistusmomentti

Kaikkille niille, jotka yhä muistelevat Puukkohupparityttöjä lämmöllä,  aika on saattanut kullata muistot, sillä tässä on aika autenttinen tyylikatsaus silloisiin baaripukeutumisihanteisiimme. Itse rakastin satiinisia pusakkatakkeja ja isoja, blingbling-henkisiä rihkamakorviksia. Alaosiksi kelpasit trikoiset hameentyngät - omani on Miinan käsialaa, ja taannoin mielletty "American Apparel" -henkiseksi. Legginsejä ei pidä unohtaa, eikä myöskään otsatukkaa. Kuvan harmaasävyinen leopardikuosinen akryylineuletakki yhdistettynä vaaleanpunaiseen hameeseen oli harkittu yhdistelmä, ja omasta mielestäni lähes nerokas. Muiden tyylit kulkivat samoja latuja, tosin pieniä sävyeroja löytyi: Miina oli eniten streetstyle-orientoitunut, Jutan vaatteet olivat tummempia ja pelkistetympiä ja Ida taas kaikista naisellisin ja adult. Minä siis selkeästi mauttomin. Vanhoista kuvista löytyy myös outoja sekä unohtuneita poseerausasentoja, muikistelin suutani enemmän kameran edessä (toisiksi alin kuva hyvä esimerkki).

Tapahtumailta on jäänyt mieleen legendaarisena reissuna. Muistelen bilemuijuuttu lämmöllä ja totean näyttäväni sittenkin vanhemmalta kuin 18-vuotiaana.

Niille, jotka muistivat Puukkorunkkarit ihan hyvänä juttuna - muuttuiko mielikuvat pukeutumisen suhteen?

Linda

dam di dam dam (meitsi fiiliksissä)

Ajattelin tulla kertomaan, että painan henkisesti ainakin viis kiloo vähemmän kun eilen ja voin taas hengittää. En olekaan kohta asunnoton vieraassa kaupungissa, sain nimittäin täyden sattuman kautta ihan huippumahetsun asunnon ja siitäkös olen lapsellisen innoissani. Oikeesti, ihan kun silloin kun sain Eminemin ekan levyni - elämän kohokohtia. Edes se, että asunto sijaitsee Suomen Chicagossa ei juuri nyt himmaile mun intoani, ehkä myöhemmin. Vitun jees.

Kyllä mun ehkä vähän iltaista ikkunasta killumista ja Tamperettakin ikävä tulee. Se on toisinaan ihan okei.

Ja Kihveliä, sekin on ihan ok toisinaan. Saa tulla yökylään. Voin leipoa piirakan.

Tässä kuvassa Kaisa on syönyt hyvin ja näyttää söpöltä eikä sitä ainakaan vituta.

Martti raasukin pääsee pois kaupungista. Sen mielestä se on täynnä vaaroja, mm. mainoskyltit ja skeittilaudat aiheuttaa villiä ja hallitsematonta kuviopissaamista ja kakan ropinaa kävelykadulle.

Ja tässä minä oon mairea, koska ostin uuden korean maksimekon. Se päällä hämmensin selkeästi Tampereen baarikansaa, oon tosi sori. Mutten vieläkään hippi tai kommunisti. Anteeksi, että harhautin teitä mekollani.

Nämä on ilmapalloja.

Jännää, jännää. Onko kukaan teistä muuttamassa vieraaseen kaupunkiin opinahjoon?
Tai asuuko joku Lahdessa? Mie en tiiä siitä mitäääää! Kertokaa ainakin kivoja kirppiksiä, me tarvitaan lisää huonekaluja!!!

-Jutta

oh no oh yesss

meitsi nakuilemassa,
kuvista kiitämme Mikkoa

Viime viikot on ollut ihan huippumahtavia. Oon samoillut Helsingissä, haahuillut pääsykokeissa, kuljeskellut Käpylän- ja Kumpulan kyläjuhlilla ja tehnyt mahtavia kirppislöytöjä. Itse asiassa parhaat löydöt tein Matiaksen äidin kirppiskasasta, onneksi tongin ennen kun ehti pistää myyntiin! Paras kaikista oli hieno vanha hippireppu, sen myötä mun reppukokoelmani on lähes täydellinen. Ehkä aiheutan kateutta joku kerta ja laitan niistä ylpeilykuvia tänne.


 -Jutta

Oh sweet Asia

Tervehdys!
Kuten Linda aiemmin mainitsikin, vietin syksyllä muutaman kuukauden Aasiassa villi-ihmisenä. Olenkin hautonut reissukuvia jo kauan koneen syövereissä, mutta nyt kipeiden tahontakasjapian-arpien hieman parannuttua kaivoin esiin muutamia.

Tuktukilla satamaan!

Suuren suuri satama. Ei tiedetty koska paatti lähtee, tultiin ilmeisen hyvään aikaan, koska päivän ainoa paatti oli juuri lähdössä, heh.

Matkalla pysähdyttiin viemään pienemmille saarille tarvikkeita, nerokasta!

Musta Surma ja sen sijaisemo. Tuolla oli kaksi orpoa kisulia, jotka kuvan kissa oli kuulemma ottanut hoitaakseen. Toinen niistä kuoli, toista koitin pelastaa tuomalla sen imemään sijaismaminsa vähiä maitoja.

Kambodzalaiset kutsui meidät pöytään. Kumpikaan ei osannut toistensa kieltä, mutta "kippis" oli kovassa huudossa. Aasialaiset tuntuu olevan kovaa karaoke-kansaa, se soi kaikkialla, lujaa ja jatkuvasti.

Jäänhakureissulla!

Eksoottinen Thaimaalainen merieläin.

Surkeana satamassa

Vielä surkeampana junassa. Pomppiva yhdeksäntuntinen yön yli kestävä junamatka ei ollut aina herkkua.

The Mighty Mekong!

Petanginpeluuta

Hongsa, pieni kylä Laosissa.

Torilla Hongassa. Täällä vietettiin turhan kauan aikaa viisumisekoilun takia, onneksi saatiin apua saksalaiselta naiselta, joka piti tuolla guesthousea!

           

nammm

MIKSI, oi miksi en ole tuolla edelleen!?!?

Suurin osa ajasta kului Thaimaata koluten, Laosissa ei vietetty kun pari viikkoa, se ei oikein iskenyt. Thaimaa sen sijaan oli ihana! Vaikka siellä suuri osa rantaviivasta onkin turisteille rakennettua helvettiä ja möhömahaisten keski-ikäisten miesten leikkikenttää, aitoja paikkoja löytyy vielä paljon. Me lähdettiin reissuun melkein täysin suunnittelematta ja varmasti senkin takia päädyttiin aivan ihaniin paikkoihin, missä päästiin näkemään paikallisten todellista arkea ja elämää.
Rakastuin siihen ihanaan kiireettömyyteen, ystävällisyyteen ja elämäniloisuuteen, vihastuin luonnon tuhoamiseen, turistien välinpitämättömyyteen ja eläinten kärsimykseen. Lähtisin silti koska vaan takaisin. Ihan vaan jo ruoankin takia.

Onko kukaan siellä päässä tehnyt vastaavia reissuja Thaimaan suuntaan, kertokaa!
Ja haluatteko kuulla enemmän, parissa kuukaudessa ehti kertyä PALJON kuvia, turinoita ja kokemuksia?


-Jutta

MOI!!!!

Enpäs olekaan kirjottanut ehkä ikuisuuteen. Siksi se kai tuntuukin nyt kumman hankalalta. Kun jotain asiaa ei tee aikoihin, siitä tulee vaikeaa - asian uudelleen aloittaminen on kuitenkin hoidettava ihan ok, ei sitä mitä tahansa sillisalaattia viitsisi alkaa tarjoilemaan. Sitten tuleekin luoneeksi itselleen paineita asiasta eikä ainakaan tuskastuneena saa mitään tehtyä. Se itseasiassa taitaa olla minun yksi suurimmista ongelmistani: tiedän, että jotain pitäisi tehdä, ehkä ihan kunnollakin, enkä silti saa aikaseksi. Parempi siis olla tekemättä mitään, perustella ehkä muutamalla tosi pitävällä syyllä itselleen asian lykkäämistä.
Nyt kuitenkin ajattelin antaa itselleni luvan tarjoilla sillisalaattia ja turhuuksia, välittämättä sen kummemmin. Piirsin yksi päivä ruman koirankin, kun koitin saada itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas piirtämään, ja olen ennakko-odotuksista huolimatta ihan pystynyt elämään asian kanssa. Sen jälkeen olen jopa piirtänyt hienonkin jutun, ehkä siis alottamalla hurusepostuksista tulen joskus vielä pääsemään siihen ihan okeihin.

Näissä kuvissa on keskiviikko. Olen päättänyt lähteä ryypiskelemään Matiaksen kanssa ja päätynyt loistokkaaseen Vanhaan Monttuun:

No nyt sitten torstai. Harvinaisen kiva ilma. Martinkaan jalka ei enää ole kun vähän rikki joten lähdettiin sen kanssa lenkille. Ties vaikka rassukka vähän laihtuisi:

Ja nyt, perjantaina, olen taas vienyt pienen punkeroni lumeen leikkimään, tehnyt itselleni hyvää ruokaa ja käynyt kirjastossa. Aikeenani oli vuokrata muutama hyvä leffa, mutta hyllyt tuntui olevan täynnä pelkkiä pyssymiehiä tai traagisia rakkaustarinoita. En innostunut. Martti siis kainaloon ja Muleumia lukemaan.

-Jutta, se kolmas tyyppi

toivotus

Minun koira Martti on kohtelias, itse asiassa myös erittäin korea rusettinsa kanssa, se toivottaa teille mahetsua joulua.

Tässä nimittäin:



Itse olisin mieluummin edelleen siellä Tahimahissa, mutta minkäs teet. Onneksi täällä sentään saa klökiiiii!!!!!!

-Jutta

➡➡➡➡

No kyllä ihan oikeasti on ikävä kesää.


-Jutta

วิชาอวยพร

Kuvat onpi Taiteiden yöltä. Oli vaikka mitä kivaa ja kummasteltavaa, mutta kyllä jäi vituttamaan kun myöhästyttiin hienojen elukoiden askartelusta, olisin niiiiin paljon halunnut tehdä itselleni karhun tai jonkin muun komean pään minun komeaan päähän killumaan!!! Olen jo kuitenkin päässyt asiasta yli, enää ei vituta.

Vaan oli ihan asiaakin - olen lähdössä lokakuussa reissaamaan vähän pidemmäksi aikaa Thaimaaseen, suunnitelmissa kierrellä määrittelemätön aika myös Laosissa ja Malesiasssa, ELI
onko joukossamme muita siellä suunnalla reppureissanneita? Vinkit hyvistä majataloista ja ei turistien kansoittamista piilopaikoista takapuolen huljutus-ohjeisiin otetaan vastaan innolla.

-Jutta

ACHTUNG eli HUOMIO!

Olemme huomenna menossa myymään vanhoja vaatteitamme Näsinkallion kirppikselle kello yhdestä eteenpäin - tervetuloa tekemään mainioita löytöjä! Meidät tunnistaa kuvien antamien tuntomerkkien lisäksi ujosta ja värjöttelevästä pikkukoirasta sekä minishortseihin verhoutuneesta nuorestamiehestä. Annettakoon vielä tarkempana tietona, että tällä shortsiuroolla on viehkot, maidonvalkeat balleriinasääret.

Nähkäämme pian, rakkaat toverit!

Linda&Jutta (ja Miina)

It's voodoo you do

Niinsanotusti ja itse asiassa myös kirjaimellisesti olen raatanut perse hiessä koko kesän ja vihdoin alkoi kauan ja hartaasti odotettu kesäloma mikäpä tarkoittaa mökkireissuja, viimeisiä festareita, veneilyä, viiniä ja aimo annosta ystäviä. Ai että tuntuu mainiolta! Myös Martista tuntuu tässä kuvassa varmasti mainiolta vaikka aiheutettiinkin sille hetkellisiä paniikkitiloja kun kipitettiin hihittäen piiloon sillä välin kun se reppana haki kauas heitettyä käpyään uudestaan heitettäväksi. Mainitsemisen arvoinen asia on myös se, että Martti osaa uida. Myös sylissä, kuivalla maalla.

-Jutta

ooh la laa

Nyt kun vihdoin voi käyttää kaikkia kesähepeneitä olen kohdannut ongelman - en tiedä mistä alottaa!
Kurkistelen vaatekaappiin ja hypistelen erilaisia vaatekappaleita joiden käyttämisestä olen talven haaveillut ja joudun jonkin kummallisen lamaannuttavan tilan valtaan enkä kykene tekemään päätöstä mitä päälleni puen. Onko muut huomanneet samanlaista sumenemista kuupassa näin kesän tullen?

-Jutta

se haikean onnellinen tunne kun sydän meinaa läkähtyä

Löysin koneeni kätköistä ihanan vanhan kuvan - me hyvin rajuina vuonna 2009, biletyyli oli tuolloin kova juttu, tässä kuvassa ilmeisesti livutaan jo sen aikakauden loppupuolella. Trikoo silti edelleen kova sana, pus pus.


Eilen olin Scandinavian Music Groupin keikalla ja katalalla kämppikselläni oli katala suunnitelma: kaapata Terhi Kokkonen hääsäkkiin ja tuoda meille asumaan makuuhuoneen kaappiin. Se ei ollut kuitenkaan julma suunnitelma - luvattiin lainata Terhiä toisinaan myös Idalle ja Laurille, jotka myös suunnittelivat vastaavanlaista ryöstöretkeä.
Keikalta kotiin pyöräillessäni muistin ihania hetkiä juurikin tuolta vuodelta 2009, kun pyöräiltiin Lindan kanssa usein yöllä kaupunkiin ja kaupungista taas kotiin, silloin aamu oli jo alkamassa sarastaa ja oli ihan hirmuisen kaunista. Silloin tuntui niin onnelliselta, että sydän meinasi läkähtyä. Tiedättekö niitä hetkiä, silloin oikein kouraisee ja tuntuu haikealta vaikka samalla huikean onnelliselta? Sellaisia tuntee vain kesäisin.


-Jutta