Vapaita päiviä ja puolivapaita vapaamuurareita

Kiva vapaapäivä. Töissä olemisen yksi parhaista puolista on myös se, että vapaat tuntuvat todella tervetulleilta ja spesiaaleilta. Eilen vietin onnistuneen, aikatauluttoman päivän vapaaherrattarena, löysin rantein ja löyhin lantein. Aloitin mukavalla aamupalalla ja laiskalla Aamulehden lueksimisella. Vaikka säät eivät aamupäivästä suosineet, päätin lähteä leppoisalle pyöräilyreissulle, kiertäen pari kirppistä ja sitä ennen unohdin tietenkin pyykit ulos sateeseen. Ja sitä ennen en tietenkään löytänyt ehjiä sukkahousuja. Kävin ekaa kertaa Kymppi-Kirppiksellä, mikä on Taysin lähellä, ja missä myydään saattokodista tullutta irtaimistoa. Löysin vihdoinkin kaksi kivaa vyötä, joita olenkin etsinyt kauaun sekä monikäyttöisen, ruskean nahkalaukun. Paikka oli soma ja hyvin ylläpidetty, täynnä mummovaatteita, vanhoja kenkiä, asusteita sekä somia astioita - hinnat olivat myös neuvoteltavissa ja paikan päällä kipsutteli hoitokodin pulska, oranssiturkkinen kollikissa. Menen varmasti uudestaankin! Illemmalla näin Jeminaa ja meillä oli salaneuvosneuvottelu, eli ilahduttavia matkasuunnitelmia. Saattanenkin täällä kysellä asiaan liittyen vinkkejä. Viimeisessä kuvassa meikä notkahtaneena puskan juurelle, päällä yksi kestosuosikkihameistani, kolme kesää sitten Kalifornian reissulta, UO:sta ostettu kukkahame, joka tuntuu valitettavasti kutistuneen vuosien saatossa. Tai sitten olin vain villimpi vilauttelija nuoruudessani. Kolmen euron kirppisfarkkutakista on myös tullut kelpokaveri, se tuo mukavan pulsuviban asuun kuin asuun, etten vain vahingossakaan erehtyisi näyttämään liian hienolta. Läskipohjatennarit ovat todella ergonominen valinta, haaveilen valkoisita sellaisista, mutta mistä?? Tampereen Skopunktenissa ja H&M:ssä ei ole enää pieniä kokoja, Vagabondin vastineita ei varmaan edes myydä koko helkkarin kylässä? Juuh saa auttaa jos tulee mieleen!!

Näkemisiin, olen ihan peräti innostunut kirjoittamaan melko asiapohjaisia tekstejä ilman alter egoja, kesä on kyllä hullua aikaa! 

Linda

OOO kesän lapsi mä ooon, OOO villi luonteeni on!

Meikä tänään. Ekassa kuvassa pidättelen pissaa, siksi moinen asento. Päälläni oli Seppälästä ostettu shortsihaalariasu ja Jc:n neule - jälkimmäinen aika luotettava toveri. Housuhaalarit eivät ehkä niinkään, hieman luikurit toisinaan, vaikka kuosi miellyttääkin minua hyvin paljon. Laukku oli kirpparilta ja pari kertaa vilahtavat aurinkolasit H&M:stä. Kenkiä ei näy, mutta voin kertoa, että ne on ihan parhaat. Sellaiset rusetilla varustetut balleriinat, jotka ovat ehkä olleet joskus 90-luvulla jonkun pikkutytön juhlakenkinä.

Yleinen kysymys: onko dekadenttia mainita blogissa ohimennen virtsahätä? Eriö oli yllättävän kaukana.

Pelkkä kyllä tai ei riittää vastaukseksi.

Terveisin,

Pissahätä-91 (joka päihittää Kakkahätä-77:n)

Älä mene metsään

Nyt on laulut laulettu ja leikit leikitty - elämänkumppanini tuli Suomeen takaisin! Kokonaan! Niin kivaa! 

Puhuttiin, että voitaisiin jopa alkaa päivittelemään tätä blogia aktiivisemmin. Puhutaan siitä kyllä aika usein. Tai ainkin minä. Tällä kertaa kuitenkin voisimme oikeasti luritella tänne enemmän juttuja, sillä kyllä meiltä kiinnostuksenkohteita löytyy - ja toivottavasti myös kohdeyleisöä, hah.

  Syötiin mun tekemää linssi-tomaattikeittoa kera turkkilaisen jogurtin, oli oikein maukasta, vaikka itse sanonkin, tällainen kerskuri kuin olen. Sen lisäksi menimme läheiseen metsään kuvailemaan - ja kyllä, ensimmäinen virallinen päiwän_asu tulee melkeinpä vuoteen! Kirjoitin aiempaan postaukseen, että olen kokenut taas kevätinnoituksen pukeutumisen suhteen, vaikka alku vaikuttikin kovin kangertelevalta. Yksi vaatekaappini suurimmista onnenkantamoisista on nimittäin kuvissa oleva mokkapintainen, vaaleanruskea biker-pusakka. Ostin mokoman jo talvella, sillä koin sen yllättävän vetovoiman kaupassa. Takissa oli yhtä paljon karismaa kuin Kirkassa konsanaan - annoin hetken löydä - ja päädyin ostamaan ihanuuden. Jatkossa varmaankin hengailen ja svengailen se päällä asemalla, luonnollisesti junaa odotellessa. Takki on tietysti mallinsa perusteella monikäyttöinen klassikko, mutta sen jänskä mokkanahka sekä ruskea väri tekevät siitä kärevän särmikkään kaverin, mikä ei ole liian itsestään selvää.

  

 

Muuten sitten päälläni oli Miinan nimittämä "100% perwo -paita", sillä siinä on ainakin 789 tirkistelyreikää. Taitaa olla muutkin kanssabloggarit ilomielisiä vilauttelijoita, sillä jonkinmoisekin ilmiöksi tämä Carlingsin toppi on tainnut nousta?  Jalassa kahden euron kirppislöytö-farkkushortsit, niiden väri on mulle aivan unelma, kerrankin löysin jotain superia! Laukun löysin samaisella kirpputorillareissulla. Farkkupaita on kanssa yksi käytetyimmistä vaatteistani, se on nokkela lisä liian tyttömäiseltä tuntuvaan asukokonaisuuteen ja tuo taiteilijamaisen boheemin tuulahduksen, tämä myös Carlingsista. Vanssin tennarit sain veljeltä Jenkkilä-tuliaisina, olisi ehkä kannattanut käsitellä mokkapinta heti, heh.

Kolmannessa kuvassa nyrpistelevä elämänkumppanini on oikeasti hyvin iloinen Suomeen saapumisesta ja toimi valokuvaajana (edit. Studio Kuukunen ja Ukko-Pekka "Ukkis" tietenkin paikkalla). 

Jatkossa lisää siitä hyvästä linssikeitosta sun muusta, me ollaan oikeasti muuttuneita miehiä ja otettu itseämme niskasta kiinni! Ja loppuun vielä melko uskomaton kysymys: mistä te haluaisitte meidän kirjoittelevan? Saa sanoa - ei valitettavasti kuitenkaan tarkoita loppua epäselville ja oudoille päivityksille - toivoa saa kuitenkin aina ha!!

Parhain terveisin,

Linda (ja Miina)

ps. oon such an amateuuur uuden bloggerin kanssa, kuvat menee vinksinvonksin eikä homma pelitä............. huooh

Love you like a fish loves river!

(Iduveljen kaa hengailemassa ja kuvailemassa, mulla melko uusi, ysärihenkinen guggenheimpaita, yhdet lempparifarkkushortsit ja lempparikengätkin, eli tosi paljon lempee. Jukka-Poika-meininki selvästikin. )

Otsikko on omaa settii, sillä lauloin kerran syksyllä miinalle omia riimejä englanniksi, ja se tietty tykkäsi! Tällöin kävelimme kaupungilla, ja sattumalta laulahdin pari tarttuvaa säettä. Muita omia, joskin hieman vanhempia teoksiani ovat mm. reggaehenkinen Igor & mä, jossa laulettiin timanttivarkaudesta ja siitä, kuinka Igor jahtasi minua vorouksen takia. Timantit piilotettiin Idan oman huoneen alalaatikkoon. Kertosäkeessä toisteltiin "halataan kun tavataan", eli lopusta tuli kuitenkin onnellinen, vaikka vilunkipeliä esiintyikin. Rehdimmänpuoleisempi kipaleeni Hyvä mies ota hyvä hyvä vaimo on mainio opus kuunneltavaksi, jos mielii itsellensä rätväkkää vaimoa, ja Kaverille rispektii on taasen oodimainen loilotus ystävyydestä. Jälkimmäisempi oli myös erittäin Jukka-Poika-henkinen melodiansa sekä nenä-äänellä laulettavuudensa ansiosta. Tiedän, että lauluni koskettavat monia ihmisiä, sillä aiheet ovat erittäin helposti lähestyttäviä. Varmastikin melkein jokainen meistä on syyllistynyt joskus timanttivarkauteen tai edes ajatellut kalan rakastavan jokea.

Onko teillä taipumusta musisointiin? Mainittakoon vielä ashacucu-kamuista, että Miinalla on potentiaa oppia beatboxaamaan, sillä jotain se on köhissyt mun kuullen, ja että Jutassa on eniten gang attitudea, se räppää meistä nääs uskottavimmiten.

Eka kysymys:
Onko sielläKIN musavirtuooseja???

Toinen kysymys:
Kai me vaikutetaan hyvin standardeilta ja tasapainoisilta???


Linda