MOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMIOMOIMOIMOI

MOI, mä oon vielä täällä Internetissä!!!! En vain avaa sitä enää kovin usein, kiireinen kun olen ollut. Oikeastaan, toinen syy, on se, että inhoan nykyään elektroniikkaa useammin kuin ennen. Läppärini olen heittänyt ikkunasta ainakin kaksitoista kertaa. Tai ainakin uhannut heittää. Mutta uudesta hienosta älypuhelimestani, siitä pidän kovasti. Siinä on hienoja ominaisuuksia, kuten vaikka helppo ja nopea pääsy Internetiin (mokkula ei pätki) ja hyvä kamera, jolla räpsittyjä kuvia voi sitten postata Instagramiin. Sen käynnistäminenkään ei kestä kahtakymmentä minuuttia. Siis sen puhelimen.

Mutta niin, siitä kiireestä. Mulla on ollut ihan huisin huikean kjempekiva syksy, lorvimaan en ole joutunut. Päivät ja yöt ovat kuluneet sukkelaan: tuntuu, että vasta viime viikolla oli ihka ensimmäinen päivä uudessa koulussa ja nyt vietänkin jo joululomaa -ensimmäinen puolikas fuksivuodesta meni jo, apua!

Olen tänän syksynä muun muassa:

Lopettanut urheilun. Taas. Mutta tällä kertaa ihan oikeasti.

Tehnyt ensimmäisen 3D-mallinnuksen. Sehän sujuu, kuten kuvasta näkyy.

Muuttanut pahvilaatikkojeni kanssa takaisin omaan kotiin!!

Synnyttänyt kamelia. Sen nimi on Bagdad ja se osaa useita temppuja.

  

Aloittanut urheilun uudestaan. Taas. Mutta tällä kertaa ihan oikeasti. 

 

 Ollut eräillä loppusyksyn kivoilla rokkifestareilla. Tai siis suunnistuskisoissa. 

 Ollut eräillä toisillakin festareilla. Siellä oli norsu ja sirkusta ja paljon ihmisiä kummissa vaatteissa.

 

 Ollut eräillä kolmansillakin festareilla. Tai aika monilla festeillä oikeastaan.

Odottanut lunta ja pakkasta , ja saanut mitä toivoin. Rutkasti. Hiihtämään, hiihtämään!!!!! 

Mulle kuuluu siis hyvää. Mitä teille kuuluu?

-Miina

Marraskuu

Viikonloppu synnyinseudullani, kuollutta mutta kivaa.

 

Älä mene vaeltelemaan mielenmetsiin, sinne voi eksyä. Älä myöskään Mäntänvuoreen, ainakaan kalastajalakki päässä - se voi tippua, ja kukapa sen maasta noukkisi, ellet sinä itse. Toisinaan ollaan niin tummissa vesissä, että pelottaa. Kellukkeetkaan eivät auta, eikä uimakandidaatti-titteli, saatika merenneidon kuvalla koristelu alkeismerkki. Karibialla tuskin kukaan hukkuu, kun siellä on niin aurinkoista. Mahaudutaan rantaveteen ja hylkeenä oleminen on hyve. Mitä minä täällä teen, ja se kalastajalakkikin on aika imagojuttu, kun en osaa edes virveliäkään käyttä, saatika perkuuhommia.

Hermostuttaa koko homma. Menen nukkumaan ja toivon, etten nää enää typeriä painajaisia kirpparilla vaeltavista, kaunissilmäisistä latino-taustaisista paloittelijasurmaajista tai meidän kellarissa olevasta teollisen muotoilun amk-yksiköstä.

Kertokaa te teidän unista!

Linda

In grizzly kingdom above the treeline

Kuten aikaisemmin kerroin, minusta on täällä kehittynyt oikea hurukuvaajien kunkku! No ei luontokuvat sinänsä ole hurukuvia, mutta mun ottamana ne on hurukuvia. Kuvatessakin mulla on hurukuvaajaolo, mutta kuvaan silti. Missä tahansa täällä yritänkin ikuistaa näitä kolossaalisia maisemia, mun viereen tulee AINA joku oikea valokuvaaja pönöttämään superteleputkensa kanssa. Onneksi eivät näe mun kamera-asetuksia, jotka varmasti ovat päin helvettiä. Kotona sitten lataan mun hurukuvat facebookkiin ja mietin, miksi en vain lähetä postikortteja joissa on oikeiden valokuvaajien ottamia kuvia. Sitten muistan, kuinka sikakalliit postimaksut täällä on. Ei sillä, että olis fygest kii, joten tänne lataan ne koska mulla ei ole teidän osoitteita. :):):)

Ps. Ihan hirveä ruskea juusto on ihan hirveän hyvää vohvelin välissä! Kannattaa maistaa. Sitä saa Suomestakin, ainakin Stoccalta.

øøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøø

Moi. Oon nykyään kuulemma "helt voksen" eli ihan aikuinen kun oon viime viikolla täyttänyt suurenmoiset 21 vuotta. Välillä ei ehkä uskoisi. Miina, 21-vuotias au pair selittää lapsille, miksi Kuli-pillimehu naurattaa. No en selitä, mutta hihityttää. Ihmetelkööt.

Mulla on samat synttärilahjatoiveet kuin kaksi vuotta sitten: sileä iho, hyvä kunto ja poikaystävä. Oon odottanut tosi kärsivällisesti, ja ehkä saanut jo jotain -nimittäin, ystäväni Anna tuolloin kaksi vuotta totesi mun toiveiden tiivistyvän Norjan matkaan. No, täällä ollaan! Oon odottanut kärsivällisesti ja voin odottaa vielä jonkin aikaa. Tuohon ihon sileyteen voisin kommentoida, että en vielä tuolloin kaksi vuotta sitten tainnut tietää, mitä on edessä. Nythän se teini-ikä vasta alkoi, näköjään. Faen.

Mutta vanhuus tuo mukanaan kaikenlaisia kremppoja, ja jos niitä ei ennestään ole, niitä yleensä tulee helpommin kun ei ole enää niin nuori ja vetreä. Nilkanhan voisin helposti nyrjäyttää suunnistamassa tai lenkillä tai toppturilla (en ole keksinyt mitään hyvää ja napakkaa suomennosta sille, että hiihdetään vuoren päälle ja lasketellaan se alas), mutta ei. Minä liukastun kaupan pihassa niin kuin mummot. Nyt sitten kävelenkin niin kuin mummot. Ja mun nilkka muistuttaa norsun nilkkaa.

Onneksi eilen alkoi Tromsø International Film Festival!!!!! Ei tämä kaupunki mikään maailman napa ole, mutta tämän viikon aikana niin voisi melkein luulla. Frozen land moving pictures!! Täällä on torilla lumesta rakennettu valkokangas. Tänään aamulla yhdeksän aikaan olin siellä katsomassa itäeurooppalaisia nukkeanimaatioita. Ne on ihania!







HAHAHA en oo koskaan ollut mikään valokuvaaja, mutta täällä musta on kehittynyt oikein hurukuvaajien kunkku!!!!