MOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMIOMOIMOIMOI

MOI, mä oon vielä täällä Internetissä!!!! En vain avaa sitä enää kovin usein, kiireinen kun olen ollut. Oikeastaan, toinen syy, on se, että inhoan nykyään elektroniikkaa useammin kuin ennen. Läppärini olen heittänyt ikkunasta ainakin kaksitoista kertaa. Tai ainakin uhannut heittää. Mutta uudesta hienosta älypuhelimestani, siitä pidän kovasti. Siinä on hienoja ominaisuuksia, kuten vaikka helppo ja nopea pääsy Internetiin (mokkula ei pätki) ja hyvä kamera, jolla räpsittyjä kuvia voi sitten postata Instagramiin. Sen käynnistäminenkään ei kestä kahtakymmentä minuuttia. Siis sen puhelimen.

Mutta niin, siitä kiireestä. Mulla on ollut ihan huisin huikean kjempekiva syksy, lorvimaan en ole joutunut. Päivät ja yöt ovat kuluneet sukkelaan: tuntuu, että vasta viime viikolla oli ihka ensimmäinen päivä uudessa koulussa ja nyt vietänkin jo joululomaa -ensimmäinen puolikas fuksivuodesta meni jo, apua!

Olen tänän syksynä muun muassa:

Lopettanut urheilun. Taas. Mutta tällä kertaa ihan oikeasti.

Tehnyt ensimmäisen 3D-mallinnuksen. Sehän sujuu, kuten kuvasta näkyy.

Muuttanut pahvilaatikkojeni kanssa takaisin omaan kotiin!!

Synnyttänyt kamelia. Sen nimi on Bagdad ja se osaa useita temppuja.

  

Aloittanut urheilun uudestaan. Taas. Mutta tällä kertaa ihan oikeasti. 

 

 Ollut eräillä loppusyksyn kivoilla rokkifestareilla. Tai siis suunnistuskisoissa. 

 Ollut eräillä toisillakin festareilla. Siellä oli norsu ja sirkusta ja paljon ihmisiä kummissa vaatteissa.

 

 Ollut eräillä kolmansillakin festareilla. Tai aika monilla festeillä oikeastaan.

Odottanut lunta ja pakkasta , ja saanut mitä toivoin. Rutkasti. Hiihtämään, hiihtämään!!!!! 

Mulle kuuluu siis hyvää. Mitä teille kuuluu?

-Miina

øøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøøø

Moi. Oon nykyään kuulemma "helt voksen" eli ihan aikuinen kun oon viime viikolla täyttänyt suurenmoiset 21 vuotta. Välillä ei ehkä uskoisi. Miina, 21-vuotias au pair selittää lapsille, miksi Kuli-pillimehu naurattaa. No en selitä, mutta hihityttää. Ihmetelkööt.

Mulla on samat synttärilahjatoiveet kuin kaksi vuotta sitten: sileä iho, hyvä kunto ja poikaystävä. Oon odottanut tosi kärsivällisesti, ja ehkä saanut jo jotain -nimittäin, ystäväni Anna tuolloin kaksi vuotta totesi mun toiveiden tiivistyvän Norjan matkaan. No, täällä ollaan! Oon odottanut kärsivällisesti ja voin odottaa vielä jonkin aikaa. Tuohon ihon sileyteen voisin kommentoida, että en vielä tuolloin kaksi vuotta sitten tainnut tietää, mitä on edessä. Nythän se teini-ikä vasta alkoi, näköjään. Faen.

Mutta vanhuus tuo mukanaan kaikenlaisia kremppoja, ja jos niitä ei ennestään ole, niitä yleensä tulee helpommin kun ei ole enää niin nuori ja vetreä. Nilkanhan voisin helposti nyrjäyttää suunnistamassa tai lenkillä tai toppturilla (en ole keksinyt mitään hyvää ja napakkaa suomennosta sille, että hiihdetään vuoren päälle ja lasketellaan se alas), mutta ei. Minä liukastun kaupan pihassa niin kuin mummot. Nyt sitten kävelenkin niin kuin mummot. Ja mun nilkka muistuttaa norsun nilkkaa.

Onneksi eilen alkoi Tromsø International Film Festival!!!!! Ei tämä kaupunki mikään maailman napa ole, mutta tämän viikon aikana niin voisi melkein luulla. Frozen land moving pictures!! Täällä on torilla lumesta rakennettu valkokangas. Tänään aamulla yhdeksän aikaan olin siellä katsomassa itäeurooppalaisia nukkeanimaatioita. Ne on ihania!







HAHAHA en oo koskaan ollut mikään valokuvaaja, mutta täällä musta on kehittynyt oikein hurukuvaajien kunkku!!!!

Drunken lullabies

Festi ja vaali ja viime kesä!

Linda

No vittu kiitos!!! Järkevän hyvä posse!!!

Jurassic Rock ja kotikutoinen leirintäalueemme, jonka itse kehitimme erääseen ryteikköön. Syötiin paljon kasvishernekeittoa, nähtiin livenä ainakin Stam1na sekä Floggin molly ja käytiin kyselemässä kaikilta siistin näköisiltä tyypeiltä (=maastohousut, suomileijona-asusteet, kalastajalakki, pyöräilylasit) että missä ne "Jori ja Villi-Kulli" esiintyvät kun ovat niin "pirun hyviä ja kyllä tykätään kuulkaas ja kovastikin". Eivät sitten olleet kuulema koko festareilla - voi harmi. Yritettiin liftata Miinan kanssa Jyväskylästä kotiinpäin, muttei saatua kyytiä kovasta yrityksestä huolimatta. Saldoksi jäi ohitse ajavan auton takapenkillä möllöttävän pulskan pikkupojan näyttämä keskisormi sekä parisen tusinaa myötätuntoista katsetta, höh. Lopuksi tyydyttiin bussiin ja matka Tampereelle taittui kivasti.
Oli kiva reissu, mutta ensi vuonna rohkenen kokeilemaan samaan aikaan järjestettäviä Flow-festareita, mitkä lienevät olevan hyvästit trangiassa lämmitettävälle rokalle sekä myös niille siistin näköisille tyypeille. Ehkä selviän kuitenkin.

Linda