Huom! sisältää suoraa mainontaa

Törkeästi käytän tätä arvostettua Ashacucu-blogia hyväksi ja haluan kertoa, että olen kirjoittanut ensimmäisen postaukseni uuteen blogiini!!     Luvassa ainakin räppiuutisiii!!! Kandee lukee!!! Kaipaan kivoja, vanhoja lukijoita!! n_________n

Kas tässä, vaatimattomien esittelyjen jälkeen: http://tuppplur.blogspot.fi/ !!!


Terveisin,

Linda

Kuka muu muka??? (No ei tod. Miina tai Jutta ainakaan.... )

Juuh ja mortonki!! Henki yhä pihisee, pihiseepä vielä niinkin mukavasti, että päätin aloittaa tuhannen blogin. Tämä tuntuu kuolleelta, sillä nämä kolleegani eivät ole kamalan puheliaalla tuulella, ja toinen tuotokseni profiloitui taas enemmän kouluhommiin. Tässä linkki Uuten Ilmestymiseeni: 

http://tuppplur.blogspot.fi/

Kandee alkaa seuraamaan, ihan mukava tyyppi kunhan tutustuu ^____^ @___@ Tämä tekeleme ei ole mitenkään hätäpäissään kyhätty, vaan mietitty juttu. Tästä lähin olen vastuullinen bloggari, joka pyrkii kirjoittamaan melko usein. Sisältöä en voi tosin taata, mutta mielessä kyräilee aie aktiivisuudesta!!! 

 Vi hörs,

 Linda // http://tuppplur.blogspot.fi/

HEI! Olen elossa, vaan en voimissain!

Juuh, aivan yllättävä kirjoitusyritys tänään. Kirjauduin pitkästä aikaa tänne käyttäjätilille, äkkäsin yhden julkaisemattoman kommentin edelliseen postaukseen, innostuin siitä, että meillä on vielä ainakin yksi lukija, ainakin yksi blogin ylläpitäjän ja lukijan vuorovaikutussuhde ja innostuin kirjoittamaan. Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi kuvia, vaan siitä, että olen etäännyttänyt itseni tästä koko höskästä. Nuoruusvuosina sitä limupäissänsä suolsi kaikkea kivaa ilman sensuuria, niin nykypäivänä arkisten kuulumisten vaihtaminen tuntuu haastavalta. Päätin kirjoittaa ja julkaista kuvia viimekesäiseltä interrail-matkaltamme, suunnitelmista kun olen jo ennen reissua kirjoittanutkin tänne

  Tällä hetkellä kökötän kuitenkin kipeänä, kotona, mihin otsikko viittaa. Koetan välttää velvollisuuksia ja vahvistaa some-imagoani kaikennähneenä matkailijana.


Ensimmäinen matkakohteette, jo aiemminkin  ihanaksi todettu Tukholma! Tuleva hortonomi tutkiskelemassa paikallista flooraa. Olimme Rosendahl-nimisessä puutarhassa, missä myös myydään omia, biodynaamisesti(?) viljellystä kasvustosta tehtyjä tuotteita. No luomua vähintääkin, paikka oli varsin soma ja sinne on suht helppo löytää. Pridet sattuivat olemaan samaan aikaan, pieni homoilu on aina kiva lisä! 

Ensimmäinen junamatka, Tukholmasta Köpikseen. Mentiin yöjunalla ja meillä oli hyttitovereina yksi tosi kiva kreikkalainen mies ja kaksi kiinalaista(?), vähintäänkin mielenkiintoista tyyppiä. Kuvassa he syövät sardiineja iltapalaksi.

Ruotsinlaivalla on tunnelmaa! Kirjoitettiin kannella ensihuumassa Muumipeikko ja meri -niminen runo! Vanhasta, kaikkien tuntemasta satuhahmosta muuttuukin vaaleansininen predator, joka laivan pallomeressä vaanii uhrejansa! Julkaisen sen ehkä joskus. Nautittiin laivalla esiintyvän coverbändi musiikista, Jemina  kerkisi ihastua solistiin ja oli varma sen transuudesta. Se taisi kuitenkin vain olla vahvasti meikattu nainen.

Komea, kirjekuorta muistuttava rakennus Barcelonasta. Olimme matkalla kasvitieteelliseen museoon, joka sijaitsi eräällä vuorella, jonka nimeä en tietenkään muista nyt. Paikka oli jännä,  se sisälsi eri maanosien kasveja. Barcelona on meille vanha tuttu kohde, tällaisena pariskuntana ollaan sinne matkustettu jo pari vuotta sitten!

Köpis ja joku kameramies! Norrebro pusspuss!

     Kaunis valo ja Kööpenhamina

Keith Haringin näyttely Pariisissa. Matkan eka moka tapahtui tässä: menimme vahingossa väärään museoon, niitä oli kaksi vierekkäin. Huh huh.

Juuh, reitti meni siis Tukholma-Kööpenhamina-Amsterdam-Pariisi-Montpellier-Barcelona, ja kesti kolmisen viikkoa. Kaikki meni suunnitelmien mukaan, tietenkin kahta matkalle lähtevää tyttöä varoitellaan kaikesta mahdollisesta, mutta museoerehdystä lukuunottamatta mikään ei mennyt vikaan!

Kas, tässä vielä loppuun hieman kulttuuria, Muumipeikko-runo, olkaa hyvä! Merellistä tunnelmaa, eikö totta ^________^ Jokainen, joka on edes kerran elämässänsä ruotsinlaivalle astunut, voi kokea sikermän suolaisen sanoman!

27.07.2013

Muumipeikko ja meri

Jag skulle vilja ha en villeviking med ingen kontroll
kuiskaus kulman takaa
taas Muumipeikko palaa

terskannuppi

nuuskakuppi

Södermalmin sumussa
suuttunut siitin sylkee
stryyrpuuriin

vaaleansininen hetki
känsäinen käsi
väljähtäneet päivät

merenkuohut huulillaan
koko horisontista oma tontti

valtava humalan nousu
jää hyttiin uimahousu
aurinkokannella kädet levällään
ylpeilee
etuevällään


Loppuosa jää vähän kesken, ehkä saadaan se joskus valmiiksi. Tällainen runous vaatii vaan ihanteellisiä olosuhteita, joten ehkä mennään risteilylle huwin wuoksi tms inspiraatiota kasvattamaan?? Merielämä on tehnyt runon peikkosesta rappioituneen saalistajan, sympaattinen satuhahmo jää kauaksi tästä tyypistä. Nuuskaa, vaan ei muikkusta, naisia, nudismia, norttia - nynnyilyt sikseen!

Tärkein kysymys:

Mitä mieltä olette runosta? Oletteko itse kirjoittaneet runoja? Millaisia? Saa julkaista? Vastatkaa!!

Linda

ps. Ainiin joo, meillä on ollut joskus joku kysymyspostaus virellään, ollaan teiltä ruinattu kaikenmoisia kyzzäreitä, eikä olla vieläkään saatu sitä valmiiksi!! Sitten kun arwon wanharouwa Juhel saapuu Suomeen, voisi senkin tehdä.

JOU!

Pidän toista, kuvapainotteista blogia harjoitustyönä, sitä voipi seurailla, jos mieli halajaa!

"Hieman" aktiivisempaa päivittelyä sinne, tämä juttu tuntuu aika unohtuneelta kaikkien osapuolien kohdalta. Katselin itseriittoisin mielin, nostalgia sydämessäni, super fine art -arkistojamme ja mietin kultaista nuoruutta! Kaikki asutaan nykyään eri puolilla Suomea, eikä nähdä enää niin usein. Vielä pari vuotta sitten toteutettiin kaikkia tolloja yhteisideoita ja suollettiin niitä tänne, ilman sen suurempaa itsesensuuria. Kaipaan niitä aikoja - ja nyt kuulostaa siltä, että olisin todella vanha patu, muistelemassa kymmenien vuosien takaisia vanhoja, kunnon aikoja. Ei ehkä kymmentä vuotta, mutta kaikkea on silti kerinnyt tapahtua, muutosten levottomat tuulet kun toisinaan puhaltelevat! Enkä tiedä, lieneekö siellä enää ketään lukijoita, mutta ajattelinpas silti ilmoitella!

MVH,

Linda, jonka tavoittaa paremmin:

 

 http://valokuvajuttu.blogspot.fi/

Juuh elikkäs

 

Kukkuu taasen! Päädyin kuvaamaan itseäni jalustan kanssa, mikä on minulta todella poikkeuksellista. Olisi kiva olla kuvauksellinen ihminen, joka onnistuu otoksessa kuin otoksessa: oudommankin ilmeen kanssa lopputulos on kivan aistikas, sattumanvaraisen sensuelli tai edes söpö, mutta ei. Olen todella törähtäneen ja keskeneräisen näköinen, kiusaantuneen tietoinen kameran läsnäolosta. Ainoa onnistunut kuva olikin selkä kameraan päin. Tämä ei varmastikaan ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun takapuoleni esiintyy täällä - johtuen naamani epäkuvauksellisuudesta ja siitä, että farkkupeput ovat kivan nostalgisia. Näin melko julkisesti siis myönnän tämän herutteluyrityksen.

 En jotenkin arvosta salamyhkäistä vilauttelua, minkä tämä fitness-hulluus on jotenkin sallinut: itseänsä voi kuvailla tyrkkyjen maneerejen kera, sillä daa, päällä on urheilutoppi (juuuh tuli tehtyä niin paljon hauiskääntöjä että pakko näyttää tissit xDXD ^______^;P) ja kyljessä kenottaa sheikkeri takeena kuvan laadullisuudesta sekä urheilumielisyydestä.

   Pidän kyllä  nakupellekuvista, jopa aika kaunistelemattomista ja suorista sellaisista (Vice-henkisesti tehdyt), mutta niin, että taiteellista silmää on käytetty. Siksi tällaiset kotikutoiset posettamiset eivät oikein sytytä. Sivuosassa tärähtänyt kuva muikistetusta naamasta, pääosassa hikiset TIS  rintalihakset. Ei varmaankaan tarvita edes kultaista leikkausta johdattamaan katsetta kohti otoksen ideaa.

  Itsensä kuvaaminen on varmastikin hauskaa,  ja minua kiinnostaa omakuvallisuus taiteen muotona tosi paljon, sillä sen avulla voi helposti lähestyä asioita sekä ottaa kantaa. Paljastaa jotain tai vastaavasti vieraannuttaa itsensä itsestänsä.  Rehellisesti sanottuna kuitenkin tietynlainen (naama)omakuvien tulva on vastenmielistä. Kohotettuja kulmakarvoja, jännittyneitä suupieliä, killittäviä silmiä - keinotekoisia peilailuilmeitä jatkuvalla syötöllä. Minusta tuntuisi vieraalta ajatukselta jakaa joka päivä tällaista kuvastoa. Onnistunut kuva itsestänsä ilostuttaa, mutta jotkut vetävät kuvaöverit. Toki on hienoa, jos otoksiin on panostettu sekä  käytetty luovuutta ja aikaa, mutta usein lopputulos on suttuinen kamerakännykkäkuva kera kaunistavan filtterin. Hämmentäviä ovat myös ne blogit, joiden sisällöstä 70% perustuu ylläpitäjän naamakuviin, ellei kysessä ole meikkivinkkipainotteinen blogi. Tämä olisi aika kaukaista itselleni. Pitää tosin muistaa, että kyseiset ihmiset ovat yleensä kuvauksellisia.

  Mitä mieltä te jäbät olette, oletteko edes kiinnitäneet ko. ilmiöön/asiaan  huomiota? Vai jääkö tämä vain epäkuvauksellisen ihmisen omakuva-anarkistiseksi yritykseksi?

Linda

   PS. matkailu_myyrä_vinkkejä voi antaaa. Kööpenhamina, Pariisi ja Amsterdam - jos jotain uutta ideaa tulisi! Meitsi is soon MS. WORLDWIDE kun INTERNATIONAL LOVER TOUR starttaa, yövytään etupäässä MOTEL mutta HOTEL JA HOLIDAY INN ok kanssa. Huh huh GLOBAL WARMING!! I know you want me darling......... juuuh matkajukeboksi jo päällä.

Vapaita päiviä ja puolivapaita vapaamuurareita

Kiva vapaapäivä. Töissä olemisen yksi parhaista puolista on myös se, että vapaat tuntuvat todella tervetulleilta ja spesiaaleilta. Eilen vietin onnistuneen, aikatauluttoman päivän vapaaherrattarena, löysin rantein ja löyhin lantein. Aloitin mukavalla aamupalalla ja laiskalla Aamulehden lueksimisella. Vaikka säät eivät aamupäivästä suosineet, päätin lähteä leppoisalle pyöräilyreissulle, kiertäen pari kirppistä ja sitä ennen unohdin tietenkin pyykit ulos sateeseen. Ja sitä ennen en tietenkään löytänyt ehjiä sukkahousuja. Kävin ekaa kertaa Kymppi-Kirppiksellä, mikä on Taysin lähellä, ja missä myydään saattokodista tullutta irtaimistoa. Löysin vihdoinkin kaksi kivaa vyötä, joita olenkin etsinyt kauaun sekä monikäyttöisen, ruskean nahkalaukun. Paikka oli soma ja hyvin ylläpidetty, täynnä mummovaatteita, vanhoja kenkiä, asusteita sekä somia astioita - hinnat olivat myös neuvoteltavissa ja paikan päällä kipsutteli hoitokodin pulska, oranssiturkkinen kollikissa. Menen varmasti uudestaankin! Illemmalla näin Jeminaa ja meillä oli salaneuvosneuvottelu, eli ilahduttavia matkasuunnitelmia. Saattanenkin täällä kysellä asiaan liittyen vinkkejä. Viimeisessä kuvassa meikä notkahtaneena puskan juurelle, päällä yksi kestosuosikkihameistani, kolme kesää sitten Kalifornian reissulta, UO:sta ostettu kukkahame, joka tuntuu valitettavasti kutistuneen vuosien saatossa. Tai sitten olin vain villimpi vilauttelija nuoruudessani. Kolmen euron kirppisfarkkutakista on myös tullut kelpokaveri, se tuo mukavan pulsuviban asuun kuin asuun, etten vain vahingossakaan erehtyisi näyttämään liian hienolta. Läskipohjatennarit ovat todella ergonominen valinta, haaveilen valkoisita sellaisista, mutta mistä?? Tampereen Skopunktenissa ja H&M:ssä ei ole enää pieniä kokoja, Vagabondin vastineita ei varmaan edes myydä koko helkkarin kylässä? Juuh saa auttaa jos tulee mieleen!!

Näkemisiin, olen ihan peräti innostunut kirjoittamaan melko asiapohjaisia tekstejä ilman alter egoja, kesä on kyllä hullua aikaa! 

Linda

Hullu nisti tuli kotiini

Kuvareportaasin aiheena tuntemattoman, joskin marginaalisen henkilön, yllättävä vierailu kesken arkipäiväisiä askareita. Kuvaustilanteessa käytetty rytmimusiikki musiikki muodostaa synteesin henkilöhahmon kehonkielen kanssa kanssa, eikä jälkieditoinnissa lisätty kontrastiikkuus sekä suoraan kolorismiin viittaava värimaailma ole sattumaa. Reportaasin idea lähti omakuvallisuudesta, autokommunikaatiostta. Klassinen ajatusmalli "minulta minulle" taipui leikittelyksi, kun mukaan otettiin roolinmuutos. Taiteilija halusi vieraannuttaa itsensä omasta  identiteetistänsä, hypäten täysin vieraaseen, ennakkoluuloja herättävään, dekadenttiin karakteeriin. Klassiset, omakuvalliset konventiot saivat jäädä, joskin taiteen kaanonissa lienee olevan jo jonkin sortin topos tämänkaltaisia, vieraannettuja self-potretteja varten.


"Hullu nisti tuli kotiini"














Puhuttaako kuvat teitä? Mitä mieltä olette omakuvallisista projekteista? Jäikö intentioni liian tulkinnanvaraiseksi statement-osuudessa?

Linda (ja Miina)

Sweet dreams are made of eurythmixx

Vanhat taidot eivät ole ruosteessa, kuten näkyy. Entisessä, taidepainotteisessa koulussamme opetussuunnitelmaan kuului sisäistä tasapainoa tukeva tanssi, eurytmia. Ja sitähän me osataan, 9-10 vuoden kokemuksella. Tällaisia vanhoja maestroja ollaan. Tämänpäiväisessä tanssitekniikassa yhdistyvät Vivaldin Neljä Vuodenaikaa sekä tutut peruselementit (maa, tuli, vesi, ilma).

Terkkuja ex-opellemme, Jupelle! Eukkapuvut jäivät himaan, kompensoimme puuttellista vaatusta niin rumalla että jo hienolla marjapuuropörröneuleella ja tarinateltta-takilla. Onko täällä muita Steiner-koulun kukkaislapsia?

Linda&Miina (pitkästä aikaa!)

PS. mitä mieltä olette, jos tekisimme Facebookkiin oman sivun???? Oisko siistii?? :P :p x)
Miina ja Juttakin ovat luvanneet päivitellä!! 

By telling information that is useless at this point

Kevät on petollista aikaa, kuten joku viisas on  joskus aiemmin tainnut sanoa. Tekisi mieli repiä takki päältä ja heittää virsut narikkaan, kaivaa pussikaljat esille, ummistaa silmät ja leuka pitkällä paistatella auringossa. Ei ehkä kannata. Pakkasukko tietää prikulleen petoksen alkeet. Puree parhaintakin  paistattelijaa. Kuvissa Miina ja Weltschmerz ja minä ja keine lust nach Alpen. Ja tämän kaiken alhaalla on yksi upeimmista biiseistä petkutetuille keväänkeisareille. Ihanan survova biitti, tarpeeksi vonkumista ja hieman kilinää. Lopussa myös tsikitystä. Takuuvarma kipale, voittaa alkuperäisen version kepeästi. Onko kevät kaikista vuodenajoista todellakin petollinen? Miksi? Valmistaisitteko männyn kaarnasta mieluumin virsut vaiko kanteleen? Miksi?  

ps. KYZZÄREITÄ yhä lisää kaipaillaan!!

Linda

Kalsarikelejä odotellessa ummistan silmäni

 Tässä jälleen yksi minun keskipäiväisistä keskivertofantasioistani, eli kesätamineiden käyttö suotuisissa olosuhteissa. Haluan käyttää telttamaista puliveivari-farkkutakkiani kukikkaan bustiertopin sekä yksinkertaisen alaosan kanssa. Toisinaan kävelen kotona avokkaat jalassa, sillä haen tuntumaa ja oikeata fiilistä kesäkeleihin.Vyötäröltä tyköistuva tai kiristettävä haalariasu on yksi unelmavaatteista lämpimimmille säille, kuten myös vesimeloninpunainen kesämekko. Lainaan tähän loppuun  tamperelaista rap-artistia, Mc Kurmannia, kiteyttämään mielenimaisemaa: "unelmiin pääsee kun silmät sulkee".................... Juuh elikkäs valitettavan faktaa ne riimit. Kandee kuunnella.

ps. KYSYKÄÄ lisää kysymyksiä!!! :- )

Linda

Kuusisataaviisikymmentäviisi kysymystä on minun keskipäiväinen keskivertofantasiani

 .. keskipenkillä keikistellen, keskisormi ojossa ja Keijon kanssa keskikaljaa, kohti Veljekset Keskisiä. Juuh tässä vähän tällaista nöyrää_sanailua keskiviikkoillan kunniaksi!

Kuvassa esiintyy meitsi ja sit lisäksi myös  kaksi tosi hyvää biisiä, joita kuuntelen aina piristyäkseni. Sitten vielä tällainen: saa esittää kyssäreitä, ainakin mä lupaudun vastaamaan!!  Miinan ja Jutan puolesta en voi puhua, ne on niin rotunaisia, etten uskalla mitään vannottaa. Toivottavasti edes joku vaivautuu kysymään jotain.........................

Linda

//////////////MORO tääl yks rotumuija Jutta, mää ainakin lupaan vastailla JUU!!! Kysykää, myö vastataa!

Wintertime sadness eli talviaikainen kurimus HÖH

Vähäiset kuvalliset rippeet viime kesältä; kameraa tuli käytettyä ehkäpä vain noin neljä erillistä kertaa, instagram-kuvia ei tietenkään lasketa. Juuri nyt haaveilen eniten karkumatkasta arjen keskeltä. Haluaisin olla jossain todella lämpimässä, herätä aamulla auringonvaloon, juosta aamuinen virkistyslenkki rantaviivaa pitkin, syödä tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, olla ulkona tarpeeksi, niin että tummasilmäisestä harmaamöröstä muuttuu vitaalinen ja hyvinvoivan näköinen yksilö, käyttää uutta farkkupusakkaa huoletta ilman vilustumisvaaraa, melskata meressä juosten aaltoja päin - onhan näitä............... Haaveillaan Miinan kanssa mauttomasta rantalomasta, mitä pitää tietenkin dokumentoida klassiselle turistityylille uskollisena hah. Onko kellään suosituksia tai omia kokemuksia edullisista ja lämpimistä kohteista ajanjaksolle tammikuun puoliväli-helmikuu? Kaikki vinkit tervetulleita!!! Kyseessä ei ole mikään kultturelli reissu, joten mauttomammatkin kohteet kelpaa!!!!

Postaus omistettu erityisestin kaikille Puukkohupparityttöjen ystäville!

     6.8.2009 

                                                    

 Bilemuijakauden kukoistusmomentti

Kaikkille niille, jotka yhä muistelevat Puukkohupparityttöjä lämmöllä,  aika on saattanut kullata muistot, sillä tässä on aika autenttinen tyylikatsaus silloisiin baaripukeutumisihanteisiimme. Itse rakastin satiinisia pusakkatakkeja ja isoja, blingbling-henkisiä rihkamakorviksia. Alaosiksi kelpasit trikoiset hameentyngät - omani on Miinan käsialaa, ja taannoin mielletty "American Apparel" -henkiseksi. Legginsejä ei pidä unohtaa, eikä myöskään otsatukkaa. Kuvan harmaasävyinen leopardikuosinen akryylineuletakki yhdistettynä vaaleanpunaiseen hameeseen oli harkittu yhdistelmä, ja omasta mielestäni lähes nerokas. Muiden tyylit kulkivat samoja latuja, tosin pieniä sävyeroja löytyi: Miina oli eniten streetstyle-orientoitunut, Jutan vaatteet olivat tummempia ja pelkistetympiä ja Ida taas kaikista naisellisin ja adult. Minä siis selkeästi mauttomin. Vanhoista kuvista löytyy myös outoja sekä unohtuneita poseerausasentoja, muikistelin suutani enemmän kameran edessä (toisiksi alin kuva hyvä esimerkki).

Tapahtumailta on jäänyt mieleen legendaarisena reissuna. Muistelen bilemuijuuttu lämmöllä ja totean näyttäväni sittenkin vanhemmalta kuin 18-vuotiaana.

Niille, jotka muistivat Puukkorunkkarit ihan hyvänä juttuna - muuttuiko mielikuvat pukeutumisen suhteen?

Linda

Don't hate the player hate the game.... OK???

Tinkimättömät pingismimmit, Maijun ottama kuva. Mulla on päällä niin ruma villapaita, että se on jo aivan upea. Kirppislöytö ja valmistettu Suomessa, huippua. 

Linda

Sweet like cinnamon

(tumblr)

Kaikkea innostavaa. Mikä teitä inspiroi tällä hetkellä?
Minua mm. sinapinkeltainen, pitkään vihasin sitä, mutta maailmansota lienee päättyneen. Olisinpa vain tumma, niin väri sopisi paremmin. Kasviot sekä vanhanaikaset eläinkirjat, rakastan niiden kuvitusta ja selailen muutenkin sellaisia mielelläni, tatuointia mielessä pitäen. Tekee mieli myös tehdä kuvataidehommia, kuten piirtelyä ja maalailua!! 40-luku on aina jees, sekä elokuvamaiset, vanhat kuvat kanssa.

Linda

New York

Pieni haukkaisu hieman isommasta ompusta! Ottamissani kuvissa tiivistyy osa matkan olemuksesta: kartan tutkimista, sen kääntelyä ja vääntelyä, kirkkaita mainosvaloja, autoja, värejä,ylihinnoilteltu brezel turistille, kadunvarsilla tönöttäviä kojuja hodareineen ja virvokkeineen, Moma sekä hienoja installaatiota, ruuhka-aika ja joka suuntaan vyöryvät ihmisvirrat, joihin tahvona maalaisena eksyin vahingossa. Aika oli hyvin lyhyt Nycin parempaan tutustumiseen, mutta esimaku on kuitenkin jo herahtanut kielelle. Varsin mehevä sellainen. Toivottavasti pian lisää! Linda ps. Kiitoksia kaikille matkavinkkalijoille!

Matka-Makena, Pinaattikeitto-Pavena ja Tukka-Tanena

Viimeaikaisia juttuja:

(Keskimmäinen kuva ystäväni Veeran ottama)

Kivaa on mm:

-pinaattikeiton tekeminen rauhassa tuoreista raaka-aineista, Bassoa  kuunnellen. Tuli muuten ihan huippu remix J.Karjalaisen Hän-biisistä!! Voi linkittää, jos tietää siitä tarkemmat tiedot, J.Karjalainen muutenkin korea ukkeli!! Jälkkäriksi vadelma-banaanipirtelö, sekin suurella tunteella valmistettu.
-tukka irti! Salon Juhel (Jutta) leikkasi minulle olkapäämittaiset hiukset. Paras päätös vähään aikaan, meni niin hermo siihen pitkään tukkaan, mikä oli aina tiellä ja hiosti, ja mitä en osannut nutturaa hienommin laittaa. Tukanleikkuun kunniaksi kiipesin kalliolle.
-pakkailu. Mietin jo ainakin kahta viikkoa ennen, mitä vaatteita otan mukaan ja millaisia aion ostaa, tarkkoine perusteluineen tietenkin. Listalla on yksivärisiä alaosia, hyvämateriaalisia neuleita ja skarppeja, koristekauluksisia paitoja. Sivistän hieman vaatekaappiani, kaikenmoisia kirjavia ja boheemeja juttuja mulla kun on jo valmiiksi. Varmasti repsahdan hienoista aatoksistani, mutta hyvä edes yrittää!

Ps. Voi edelleen antaa niitä Nyc-vinkkejä, jos mieleen juolahtaa!

                                                   Linda