Hullu nisti tuli kotiini

Kuvareportaasin aiheena tuntemattoman, joskin marginaalisen henkilön, yllättävä vierailu kesken arkipäiväisiä askareita. Kuvaustilanteessa käytetty rytmimusiikki musiikki muodostaa synteesin henkilöhahmon kehonkielen kanssa kanssa, eikä jälkieditoinnissa lisätty kontrastiikkuus sekä suoraan kolorismiin viittaava värimaailma ole sattumaa. Reportaasin idea lähti omakuvallisuudesta, autokommunikaatiostta. Klassinen ajatusmalli "minulta minulle" taipui leikittelyksi, kun mukaan otettiin roolinmuutos. Taiteilija halusi vieraannuttaa itsensä omasta  identiteetistänsä, hypäten täysin vieraaseen, ennakkoluuloja herättävään, dekadenttiin karakteeriin. Klassiset, omakuvalliset konventiot saivat jäädä, joskin taiteen kaanonissa lienee olevan jo jonkin sortin topos tämänkaltaisia, vieraannettuja self-potretteja varten.


"Hullu nisti tuli kotiini"














Puhuttaako kuvat teitä? Mitä mieltä olette omakuvallisista projekteista? Jäikö intentioni liian tulkinnanvaraiseksi statement-osuudessa?

Linda (ja Miina)