Nyt on laulut laulettu ja leikit leikitty - elämänkumppanini tuli Suomeen takaisin! Kokonaan! Niin kivaa!
Puhuttiin, että voitaisiin jopa alkaa päivittelemään tätä blogia aktiivisemmin. Puhutaan siitä kyllä aika usein. Tai ainkin minä. Tällä kertaa kuitenkin voisimme oikeasti luritella tänne enemmän juttuja, sillä kyllä meiltä kiinnostuksenkohteita löytyy - ja toivottavasti myös kohdeyleisöä, hah.
Syötiin mun tekemää linssi-tomaattikeittoa kera turkkilaisen jogurtin, oli oikein maukasta, vaikka itse sanonkin, tällainen kerskuri kuin olen. Sen lisäksi menimme läheiseen metsään kuvailemaan - ja kyllä, ensimmäinen virallinen päiwän_asu tulee melkeinpä vuoteen! Kirjoitin aiempaan postaukseen, että olen kokenut taas kevätinnoituksen pukeutumisen suhteen, vaikka alku vaikuttikin kovin kangertelevalta. Yksi vaatekaappini suurimmista onnenkantamoisista on nimittäin kuvissa oleva mokkapintainen, vaaleanruskea biker-pusakka. Ostin mokoman jo talvella, sillä koin sen yllättävän vetovoiman kaupassa. Takissa oli yhtä paljon karismaa kuin Kirkassa konsanaan - annoin hetken löydä - ja päädyin ostamaan ihanuuden. Jatkossa varmaankin hengailen ja svengailen se päällä asemalla, luonnollisesti junaa odotellessa. Takki on tietysti mallinsa perusteella monikäyttöinen klassikko, mutta sen jänskä mokkanahka sekä ruskea väri tekevät siitä kärevän särmikkään kaverin, mikä ei ole liian itsestään selvää.
Muuten sitten päälläni oli Miinan nimittämä "100% perwo -paita", sillä siinä on ainakin 789 tirkistelyreikää. Taitaa olla muutkin kanssabloggarit ilomielisiä vilauttelijoita, sillä jonkinmoisekin ilmiöksi tämä Carlingsin toppi on tainnut nousta? Jalassa kahden euron kirppislöytö-farkkushortsit, niiden väri on mulle aivan unelma, kerrankin löysin jotain superia! Laukun löysin samaisella kirpputorillareissulla. Farkkupaita on kanssa yksi käytetyimmistä vaatteistani, se on nokkela lisä liian tyttömäiseltä tuntuvaan asukokonaisuuteen ja tuo taiteilijamaisen boheemin tuulahduksen, tämä myös Carlingsista. Vanssin tennarit sain veljeltä Jenkkilä-tuliaisina, olisi ehkä kannattanut käsitellä mokkapinta heti, heh.
Kolmannessa kuvassa nyrpistelevä elämänkumppanini on oikeasti hyvin iloinen Suomeen saapumisesta ja toimi valokuvaajana (edit. Studio Kuukunen ja Ukko-Pekka "Ukkis" tietenkin paikkalla).
Jatkossa lisää siitä hyvästä linssikeitosta sun muusta, me ollaan oikeasti muuttuneita miehiä ja otettu itseämme niskasta kiinni! Ja loppuun vielä melko uskomaton kysymys: mistä te haluaisitte meidän kirjoittelevan? Saa sanoa - ei valitettavasti kuitenkaan tarkoita loppua epäselville ja oudoille päivityksille - toivoa saa kuitenkin aina ha!!
Parhain terveisin,
Linda (ja Miina)
ps. oon such an amateuuur uuden bloggerin kanssa, kuvat menee vinksinvonksin eikä homma pelitä............. huooh
