Jo vain!

(kuvat tumblr)

Olispa jo kesä. Päällimmäinen ajatukseni siitä, mitä aion kirjoittaa. Pidän ilmeisesti tätä blogia siksi, että voisin nurista vääristä vuodenajoista. Sen huomaa aiempien postausten sisällöstä. Säällä on helppo aloittaa keskustelu myös netissä, olen tullut hyvän päivän tutuksi tämän kyhäelmän kanssa.
Ehkä saan vihdoinkin otettua jonkinmoisen harppauksen ja kirjoitettua jotain kunnollista, itseeni tai kiinnostustenkohteisiini liittyen. Bloggailussa kun kaikkein siisteintä on tietty ajatusten jakaminen, itsensä vapaamuotoinen toteuttaminen ja toverillinen vuorovaikutus.

Palaan kuitenkin takaisin siihen haaveilu-osioon, ja kesän lisäksi lupaan kertoa myös muista asioista, jotka herättävät kiinnostuksen kaniinit. Ne eivät nimittäin kylmästä huolimatta ole talviunilla. Mainio rotu siinä mielessä.

Olen vihdoin aloittanut uudestaan pitkäaikaisen, jo taannoin nuoruudessa harjoitetun projektin; korvien venyttämisen. Ensimmäisen kerran, eli 15-vuotiaana, törkkäsin korvaani topsipuikon, mikä oli erittäin helppoa, sillä 13 ja 14-vuotiaana käytetyt bling bling -korvikset olivat tehneet taikansa. Venyttäminen tuntui luonnolliselta ja sopi silloiseen tyyliini. Lukion ykkösellä, äidinkielen(?) tunnilla yllyttiin laittamaan Jutan kanssa kynänpää koruksi, niin että reikä venyi selkeästi suuremmaksi. Rahapulassani en kuitenkaan hennonnut ostamaan kunnon koruja, ja projekti kosahti kokonaan kasaan jossain vaiheessa. Sitten tuli bilemuija-kausi (kts. Puukkohupparitytöt) ja suoran otsiksen kanssa "näyttävät" korvikset oli vähintäänkin must-juttu. Silloin vitutti. Miksi mun oli pitänyt olla nolo ja hippi? Bamboot kera satiinipusakan, ja liköörit bilejuomina, kunnes mä delaan, bitches! Onneksi kaikki kaunis kuolee aikanaan, niin kävi tällekin kukoistuskaudelle. Nyt venytys tuntuu ainoalta fiksulta ja myös hienoimmalta vaihtoehdolta, sillä korvikset eivät meinaa pysyä ollenkaan oikeassa korvalehdessä. Itse olen inspiroitunut eniten yhdistelmästä luonnollisen näköinen tyttö, pitkät hiukset ja suht isot venytykset - eli siis se nolo ja hippi.

Kertokaa te omista kokemuksistanne, vertaistukea kaivataan!

Ps. Haluan lähettää terveisiä kaikille niille, jotka muistelevat Puukkohupparityttöjä kaihomielin. Aika on varmasti kullannut muistonne, toisinaan käydään Idan kanssa käydään katselemassa mokomaa kansallisaarrettamme. Huh huh - arkistoja selaamalla voi huomata bilemuijuuden nousun sekä tuhon, myös kieli_oppi ilahduttaa.

Moikka,

Linda

Midas is king and he holds me so tight and turns me to gold in the sunlight!

(Kuvat we heart ja fuckyeahalexachung.tumblr )

On ihanaa kun on melkein kesä. Kesällä aion käyttää pitkähelmaisia hameita ja siroja nauhakenkiä ja kärevänkulahtaneita farkkushortseja. Rusketukseni tulee tietenkin olemaan niin kultainen, että myytteihin uskovat luulisivat itse Midaan koskettaneen minua. Haaveilen kepeänlaiskoista kesäpäivistä maaseudulla. Kaipaan sitä, että saatan olla katsomatta kelloa koko päivän aikana. Kaipaan pöllyäviä hiekkateita ja nostalgisia mutta hieman kantturoita mummopyöriä.
Tällä hetkellä unelmoin haalistuneensinisistä lappuhaalarishortseista, Alexa Chung inspiroi vahvasti minua. Ihastuin Alexan tyyliin vuosi sitten, kun löysin hänen suunnittelemansa malliston Madewellille. Onko täällä muitakin kyseisen henkilön säväyttämiä?

Linda

Päivän asu

Kerrankin - päivän asu!!!!

Turkki on vintagee
Mitäs tykkäätte? Iskeekö asu ollenkaan?

hurrin hurjaa elämää

kuvat: we heart it

AAAivan törkeen hienoja kuvia!
Toisiksi alimman kuvan festarimeininki polttelee -elokuussa lähdetään Lindan kanssa Jurassic rockiin moikkaan Hyrdeä ynnä muita, jess!! Festareille menosta onkin puhuttu jo tarpeeksi kauan, vielä ei kuitenkaan olla saatu aikaiseksi lähteä muualle kuin Ämyrockiin jammaileen, tosi hurjaa........
Onko kukaan teistä tulossa?

PSSST!! Vielä hetken voi käydä huutelemassa vaatteitani!


-Jutta

Sweet inspiration

Kaikki kuvat Cobra Snakesta.

Antaa muiden lukea joihinki yo-kirjotuksiin stna, mä surffaan netissä ja katon Skinsiä ja haaveilen siitä, että kohta mun kavereilla (ja mullakin) on kirjotukset ohi ja niillä on aikaa olla mun kaa, ja haaveilen myös tulevasta Tsekin leirimatkasta ja kesästä ja kaikesta jännästä mitä me silloin tehdään. Ja cobrasnakebileistä haaveilen myös. Ja siitä, että yhtäkkiä mun tilille rapsahtaisi ylimääräiset 59 euroa, jotta pääsisin katsomaan Musea kesällä.

Sitten meen syömään mun pikkusiskon 18-vuotissynttärikakun. Jotenkin musta tuntuu, että itsekin vanhenin tänään. Nyt melkein ymmärrän, miltä äidistä tuntuu.


miina

Without the morning's kiss

kuvat: Lina Scheynius