Wintertime sadness eli talviaikainen kurimus HÖH

Vähäiset kuvalliset rippeet viime kesältä; kameraa tuli käytettyä ehkäpä vain noin neljä erillistä kertaa, instagram-kuvia ei tietenkään lasketa. Juuri nyt haaveilen eniten karkumatkasta arjen keskeltä. Haluaisin olla jossain todella lämpimässä, herätä aamulla auringonvaloon, juosta aamuinen virkistyslenkki rantaviivaa pitkin, syödä tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, olla ulkona tarpeeksi, niin että tummasilmäisestä harmaamöröstä muuttuu vitaalinen ja hyvinvoivan näköinen yksilö, käyttää uutta farkkupusakkaa huoletta ilman vilustumisvaaraa, melskata meressä juosten aaltoja päin - onhan näitä............... Haaveillaan Miinan kanssa mauttomasta rantalomasta, mitä pitää tietenkin dokumentoida klassiselle turistityylille uskollisena hah. Onko kellään suosituksia tai omia kokemuksia edullisista ja lämpimistä kohteista ajanjaksolle tammikuun puoliväli-helmikuu? Kaikki vinkit tervetulleita!!! Kyseessä ei ole mikään kultturelli reissu, joten mauttomammatkin kohteet kelpaa!!!!

MOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMOIMIOMOIMOIMOI

MOI, mä oon vielä täällä Internetissä!!!! En vain avaa sitä enää kovin usein, kiireinen kun olen ollut. Oikeastaan, toinen syy, on se, että inhoan nykyään elektroniikkaa useammin kuin ennen. Läppärini olen heittänyt ikkunasta ainakin kaksitoista kertaa. Tai ainakin uhannut heittää. Mutta uudesta hienosta älypuhelimestani, siitä pidän kovasti. Siinä on hienoja ominaisuuksia, kuten vaikka helppo ja nopea pääsy Internetiin (mokkula ei pätki) ja hyvä kamera, jolla räpsittyjä kuvia voi sitten postata Instagramiin. Sen käynnistäminenkään ei kestä kahtakymmentä minuuttia. Siis sen puhelimen.

Mutta niin, siitä kiireestä. Mulla on ollut ihan huisin huikean kjempekiva syksy, lorvimaan en ole joutunut. Päivät ja yöt ovat kuluneet sukkelaan: tuntuu, että vasta viime viikolla oli ihka ensimmäinen päivä uudessa koulussa ja nyt vietänkin jo joululomaa -ensimmäinen puolikas fuksivuodesta meni jo, apua!

Olen tänän syksynä muun muassa:

Lopettanut urheilun. Taas. Mutta tällä kertaa ihan oikeasti.

Tehnyt ensimmäisen 3D-mallinnuksen. Sehän sujuu, kuten kuvasta näkyy.

Muuttanut pahvilaatikkojeni kanssa takaisin omaan kotiin!!

Synnyttänyt kamelia. Sen nimi on Bagdad ja se osaa useita temppuja.

  

Aloittanut urheilun uudestaan. Taas. Mutta tällä kertaa ihan oikeasti. 

 

 Ollut eräillä loppusyksyn kivoilla rokkifestareilla. Tai siis suunnistuskisoissa. 

 Ollut eräillä toisillakin festareilla. Siellä oli norsu ja sirkusta ja paljon ihmisiä kummissa vaatteissa.

 

 Ollut eräillä kolmansillakin festareilla. Tai aika monilla festeillä oikeastaan.

Odottanut lunta ja pakkasta , ja saanut mitä toivoin. Rutkasti. Hiihtämään, hiihtämään!!!!! 

Mulle kuuluu siis hyvää. Mitä teille kuuluu?

-Miina

Postaus omistettu erityisestin kaikille Puukkohupparityttöjen ystäville!

     6.8.2009 

                                                    

 Bilemuijakauden kukoistusmomentti

Kaikkille niille, jotka yhä muistelevat Puukkohupparityttöjä lämmöllä,  aika on saattanut kullata muistot, sillä tässä on aika autenttinen tyylikatsaus silloisiin baaripukeutumisihanteisiimme. Itse rakastin satiinisia pusakkatakkeja ja isoja, blingbling-henkisiä rihkamakorviksia. Alaosiksi kelpasit trikoiset hameentyngät - omani on Miinan käsialaa, ja taannoin mielletty "American Apparel" -henkiseksi. Legginsejä ei pidä unohtaa, eikä myöskään otsatukkaa. Kuvan harmaasävyinen leopardikuosinen akryylineuletakki yhdistettynä vaaleanpunaiseen hameeseen oli harkittu yhdistelmä, ja omasta mielestäni lähes nerokas. Muiden tyylit kulkivat samoja latuja, tosin pieniä sävyeroja löytyi: Miina oli eniten streetstyle-orientoitunut, Jutan vaatteet olivat tummempia ja pelkistetympiä ja Ida taas kaikista naisellisin ja adult. Minä siis selkeästi mauttomin. Vanhoista kuvista löytyy myös outoja sekä unohtuneita poseerausasentoja, muikistelin suutani enemmän kameran edessä (toisiksi alin kuva hyvä esimerkki).

Tapahtumailta on jäänyt mieleen legendaarisena reissuna. Muistelen bilemuijuuttu lämmöllä ja totean näyttäväni sittenkin vanhemmalta kuin 18-vuotiaana.

Niille, jotka muistivat Puukkorunkkarit ihan hyvänä juttuna - muuttuiko mielikuvat pukeutumisen suhteen?

Linda

Don't hate the player hate the game.... OK???

Tinkimättömät pingismimmit, Maijun ottama kuva. Mulla on päällä niin ruma villapaita, että se on jo aivan upea. Kirppislöytö ja valmistettu Suomessa, huippua. 

Linda