dam di dam dam (meitsi fiiliksissä)

Ajattelin tulla kertomaan, että painan henkisesti ainakin viis kiloo vähemmän kun eilen ja voin taas hengittää. En olekaan kohta asunnoton vieraassa kaupungissa, sain nimittäin täyden sattuman kautta ihan huippumahetsun asunnon ja siitäkös olen lapsellisen innoissani. Oikeesti, ihan kun silloin kun sain Eminemin ekan levyni - elämän kohokohtia. Edes se, että asunto sijaitsee Suomen Chicagossa ei juuri nyt himmaile mun intoani, ehkä myöhemmin. Vitun jees.

Kyllä mun ehkä vähän iltaista ikkunasta killumista ja Tamperettakin ikävä tulee. Se on toisinaan ihan okei.

Ja Kihveliä, sekin on ihan ok toisinaan. Saa tulla yökylään. Voin leipoa piirakan.

Tässä kuvassa Kaisa on syönyt hyvin ja näyttää söpöltä eikä sitä ainakaan vituta.

Martti raasukin pääsee pois kaupungista. Sen mielestä se on täynnä vaaroja, mm. mainoskyltit ja skeittilaudat aiheuttaa villiä ja hallitsematonta kuviopissaamista ja kakan ropinaa kävelykadulle.

Ja tässä minä oon mairea, koska ostin uuden korean maksimekon. Se päällä hämmensin selkeästi Tampereen baarikansaa, oon tosi sori. Mutten vieläkään hippi tai kommunisti. Anteeksi, että harhautin teitä mekollani.

Nämä on ilmapalloja.

Jännää, jännää. Onko kukaan teistä muuttamassa vieraaseen kaupunkiin opinahjoon?
Tai asuuko joku Lahdessa? Mie en tiiä siitä mitäääää! Kertokaa ainakin kivoja kirppiksiä, me tarvitaan lisää huonekaluja!!!

-Jutta