Uusimmassa tarinassani on kuitenkin onnellinen loppu - äidin ollessa poissa kotoa törmäsin vahingossa yläkaappiin survottuun takkiini. Tervehdin sitä riemumielin ja vilistin melkeinpä heti sen kanssa kaupungille, uhmaten mahdollisia nuhia ja pissatauteja.
Nyt kevät on tullut oikesti toteen, ja maiharini on saanut muitakin iloisia kamuja! Järjestelin nimittäin vaatekaappini uudestaan, ja erityisen näkyvälle paikalle - tangolle - ripustin kaikki pirteimmän väriset sekä tyttömäisimmät kolttuni.
Myös uusien aurinkolasien hankkiminen kielii jotakin tulevasta! Nämä ovat ne upeat lasit, jotka tuovat kantajalleen alter egon. Itse muutun oitis Kuusumun profeetaksi, joka eroaa tavallisesta Lindasta huomattavan paljon. Jo tutuksi tullut sanonta "Kuusumun profeettaa ei tuusannuuskista piittaa" kielii paljon hahmon luonteesta. Vanha Linda on mestari itsensä kyseenalaistamisessa sekä typerien epäkohtien etsimisessä. Haperomielisenä saattaa jopa yltyä neuroottiseksi. Kuusumun profeettaa taas tietää, ettei vaatimattomuus kaunista ketään.
Profeetta on hyvin universaali tyyppi - maailmassa on vain yksi Kuusumun profeetta, joka tietää paremmin, todellakin!
Kolmas varma merkki vuodenaikojen muutoksesta on tämän rakkineen esille kaivaminen: uusista tuulista innostuneena, vuosi toisensa jälkeen lupaan ikuistaa kaikki ihanat hetket ja perehtyä paremmin vaarilta saadun filmikameran käyttöön. Arvatkaa kuinka usein tämä käy toteen? Valitettavan harvoin.
Onneksi opettelua saattanee helpottaa samalta henkilöltä perityt valokuvauskirjat. Tämän opuksen mukaan (näkyy kuvassa) esimerkiksi popliinitakki, puliukko sekä kirjoituskone ovat vähemmän kuvauksellisia. Pidän varmasti mielessä.
Onko teillä samoja juttuja? Esimerkiksi alter egoja? Tai edes alter egoja tuovia asusteita?
Tai edes kirjoja, jotka kieltävät popliinitakkien kuvaamisen?
Kewätterweisin,
Linda
(jahas, ja tämäkin postaus aloitettu 15. 4, eli se siitä keväästä sitten, sillä täällä on melki kesä! Huisia!)
