Vuozi Kuoziz UUU- UU, osa 1

Päätin itsekin tehdä tällaisen minun vuosi 2009 -postauksen, tosin en yhtä hienoa ja tavattoman kronologista kuin Ida. Omastani tulee jotain sinnepäin, hieman itseni näköinen siis. Ei kovinkaan eksaktia, mutta pääasiat saavutetaan - toisinaan saatetaan mennä kinttupolkuja pitkin.










Uuteni vuoteni (sekä jouluni) vietin Amerikassa! Menetin sydämestäni 48,6 % Kalifornialle ja toivon, että pääsisin sinne uudestaan. Olimme San Fransiscossa sekä San Diegossa - voi että kuinka oli ihana nähdä auringonlasku Tyynellä valtamerellä, nauttia sinisestä, pilvettömästä taivaasta ja yleisesti nähdä kaikkea amerikkalaista, joita saattaa pitää jenkkileffa-kliseinä, mutta joihin sitten törmääkin ihan oikeasti. Ihmisiä tuntui olevan maailman joka kolkasta, ja se jos mikä oli jännittävää. Kulttuurit olivat sekoittuneet toisiinsa, luoden tällöin mielenkiintoisen kokonaisuuden, jonka kaltaista ei Suomessa voi nähdä. Pienenä vinkkinä voisin vielä tähän loppuun sanoa, että hyvännäköisiä jäbiä oli erittäin paljon, sellaisia rennon näköisiä ja tyylisiä ja päivettyneitä myös - taattua silmäniloa! (taisin kuulostaa ihan nelikymppiseltä, joka esittelee työkaverillensa Hunksien kalenteria... kröööhh)






Keskitalvesta en muista sitten enempää - reenasin paljon, hupsuttelin ystävieni kanssa, yritin kai hieman opiskellakin. Nämä kuvat otettu mäkistä, vierailin siellä erään ihastuttavan kiinalaistytön kanssa. Itse kärsin omasta rumuudestani - kuin Michelangelo konsanaan. Pidän kuitenkin kaikesta huolimatta kovasti tuosta kuvasta - väreistä, asettelusta ja pipon alla hautuneista hiuksista. :- D Tämä kuva ei kuitenkaan vedä vertoja "Teit mulle kotiviinin mansikoista vain" -kuvalle. Se on mahtava! Tai minun ja Jutan eräälle yhteiskuvalle..........










Keväällä ei tapahtunut mitään spesiaalia, tai mieleeni ei ainakaan putkahda mitään erityistä, paitasi Rooman kiva reissu! Muistan yhä, kuinka ihanaa oli paeta Suomen ällöstä loskakelikeväästä jo melkeinpä kesäiseen Roomaan. Ihaninta oli varmaankin se, kun saavuttuamme Italiaan huristelimme junalla erään huolettoman esikaupunkialueen lävitse. Alueen kerrostalot olivat ihanasti ränsistyneitä, ja pyykit olivat ripustettu roikkumaan huolettomasti parvekkeilta. Lehdet olivat jo tulleet puihin, ja tämä vehreys sekä rappetuneisuus suorastaan huumasivat nuoren mieleni. Kuvasin hyvin paljon ja toivon että ensi keväällä voisin vastaavanlaisesti paeta jonnekin Keski-Eurooppaan.

Jatkan tätä myöhemmin!

Linda