livemusaa ja parkettien partaveitset -ahh !
biljardimestarit Júhel ja Janita
vähintäänkin raju
Huh huh, kohta on jo vuosi 2010, ihan käsittämätöntä! Muistan kuinka ala-asteella luokkasormuksiin raapustettiin luokkakokouksen päivämääräksi 19.5.2012 ja tuntui hirmu utopistiselta ajatella joskus elävänsä kyseistä vuotta ja olevansa silloin 21-vuotias. Nyt siihenkään sitten ei ole enää kun reilu kaksi vuotta. Kamalaa : --D !
Ollaan puhuttu Idan ja Lindankin kanssa siitä, että on ihan ok täyttää kohta se 19, mutta vähintäänkin sen parinkympin kohdalla on jo aihetta huolestua. Henkilökohtaisesti kun suurin pelkoni on se, että huomaan pian olevani kolmekymppinen neljän lapsen (Tiinan, Karin, Liisan ja Timon) äiti ja asuvani punaisessa omakotitalossa, jonka autokauppiaana menestynyt ja penkkiurheilusta kiinnostunut mieheni Martti on meille rakentanut Hurujärven rantaan. Itse työskentelen suurtalouskokkina tai muussa minua yhtä paljon kiinnostavassa ammatissa ja vapaa-aikanani käyn kuorossa yhdessä parhaan ystäväni Merjan kanssa, kun hänkin osaa laulaa niin hirmu hyvin.
-Jutta
8 kommenttia:
aaaaa mua niiiin ahdistaa tollaset tulevaisuudenkauhunäkymät :o
Mun mielestä forever 19 ois ok, miina sano että forever 20 mutta kakkonen ja nolla näyttää ahdistavalta luvulta........ MIETI JUTTA, Miina on 11 pvn päästä 19 ja meillä sit pari pv siihen lisää, huh!
mulla välähtelee noita kauhunäkymiä aika useinki, mutta onneks mulla on vielä siihen täysikäisyyteenkin aikaa :D
itsestähän se on kiinni millainen se tulevaisuus on :) ja hei, mä oon niin kateellinen että te ootte vielä reilusti alle 20! sen jälkeen tosiaan ku on mittariin tullut se 20, alkaa ahdistaa vuosi vuodelta enemmän :D
Haha, mulla kävi vasta tänään mielessä vilunväreitä aiheuttava ajatus, että olen kolmekymppisenä rakastunut möhömahaiseen pankkiiriin, elän mielikuvituksetonta elämää pääkaupunkiseudulla ja ehkä mulla on jopa liuta lapsia ja niiden vuoksi olenkin päättänyt jäädä kotiäidiksi... Tuli suoranainen pahoinvoinnin aalto. Ei kai tossa visiossa sinänsä vikaa oo, mutta kun nyt alle 18-vuotiaan näkökannalta ajattelee (haaveillen jalat alta vievästä tummasta komistuksesta, ulkomailla asumisesta ja mielenkiintoisesta, hauskasta työstä josta ei ainakaan jännitystä puutu - no ei nyt sentään minään murhatutkijana - ja korkeintaan sievästä adoptiolapsesta) ja kaiken lisäksi kyse on minusta (ja minä olen mielestäni hyvin kaukana elämästä, josta puuttuisi kaikki kaipaamani mielikuvitus ja hauskuus), niin joo, ei toi mikään unelmaelämä olisi :D Oksettavaa. Mutta kai noi kauhukuvat tulevaisuudesta on vaan sitä varten, että sais rohkeutta toteuttaa unelmiaan ;)
ps. Entä jos nimeän lapseni Marjukaksi, Petteriksi, Anteroksi, Kerkoksi ja Tytiksi..........
tykkään lukea näitä sun postauksia iha kauheesti :) kiitos taas piristävästä kirjotuksesta
anonyymi, niin muakin, yäääh
ida, no niin oiskin! yääk no niin just, noh onneks pääsee ees viettään taas synttäreitä niin se vähän ees lievittää tätä vanhenemisen tuskaa tai jtn...
fenia, haha onnekas! : D
lips, Noooh ei se nyt ihan niin mene, että tulevaisuus on itsestä kiinni, mutta toki tulevaisuuteensa voi kuitenkin osittain vaikuttaa. Eikä meillä reilusti vielä aikaa siihen kahteenkymmeneen ole -eihän siihen ole kuin vuosi ja muutamia päiviä! :) Voin kyllä kuvitella, että jokainen vuosi joka kilahtaa sen parinkympin päälle aiheuttaa suurta ikäahdistusta : D
pandora, NO NIIN JUURI !! : D Ah, paras kommentti ikinä!
Tässä vaiheessa elämää tuntuu maailmanlopulta kuvitella itsensä juuri tollaisen elämän keskelle, kun mieli halajaisi juurikin sinne ulkomaille ja elämään ja kokemaan hieman enemmän kuin sen mielikuvituksettoman elämän lihavan, kaljuuntuvan aviomiehensä kanssa.....
Ja totta, tälläiset kauhukuvat saa ainakin mut tavoittelemaan vaan kovemmin sitä toivomaansa elämää!
Oi ihanaa, myös Kalle, Pentti, Riitta tai Jorma olisi oikein kivoja nimiä................
anonyymi, oooi, voi kiitos itsellesi! : ---)
Nyt tiedän mistä päin olet. ;)
Lähetä kommentti