the time is overdue

Tänään oli Jampen synttärit, joten päätin yllättää sen hyvällä ruoalla, viinillä ja paksulla sikarilla!


lohta &(näköjään hyvin epäilyttävän näköstä) sienikastiketta, nammms









Sen verta täytyy kehuskella, että oli meinaan tosi hyvää ruokaa ja synttärisankari tykkäs tosi paljon, erityisesti jälkkäristä, jäätelön suurin ystävä kun on.

Nyt jatkan valkoviinin hörppimistä ton ukon kanssa, moikaaa!

Jutta

computer heattttttt

Tässä teille ihmiset muutama biisi kuunneltavaksi:

Miike Snow - Animal (Crookers remix)

Röyksopp - Only this moment

Familjen - Det snurrar i min skalle

Simian Mobile Disco - I believe

miina

at the party

Olin viikonloppuna ihanilla synttärijuhlilla ja päätin ikuistaa muutamia kivoja yksityiskohtia juhlista.



Pöytää koristi kaunis kukka-asetelma, ja herkut olivat 7-vuotiaan synttärisankarin itse valitsemia. Tarjolla oli mm. suklaakakkua ja amerikan unelma-kakkua, joka koostui keksipohjasta, vaahtokarkeista ja valkosuklaasta. Jep, se oli yhtä ällömakeaa, miltä kuulostaakin... :-D



Olen kokenut silmämeikittömän meikkaamisen hieman haasteelliseksi, etenkin juhliin mentäessä, mutta sitten keksin sen! Huulipunat. Otin käyttöön seiskaluokalla ostetun punaisen kiiltopunan, joka ajaa asiansa yhäkin. Huulista ei tule kiiltopunalla minun makuuni liian shokeeraavat, mutta toisaalta laadun ja punan iän takia sitä saa olla koko ajan lisäilemässä, vaikka pohjustus olisi kunnossa.

Nyt uusinta Oliviaa ja Trendiä lukiessani olen vakuuttunut siitä, että tarvitsen meikkivalikoimaani lisää huulipunia- ainakin pigmenttisemmän punaisen ja ehkä jopa jonkin luumuun taittuvan sävyn. Kesällä haikailin pinkistä, mutta en sellaista uskaltanut tosissani edes miettiä. Olen myös huomannut sen, että huulipunat ovat paljon kivempia käytössä kuin huulikiillot! Jotenkin en osaa huulikiiltojen kanssa olla: huulet tuntuvat tyhmiltä ja hiukset tarttuvat niihin kiinni. Huulipunissa -edes tässä kiiltopunassa- ei ole sitä ongelmaa!



Huulipunista innostuneena taidan maalata huuleni myös tämän viikonlopun juhliin- toivottavasti saadaan niistäkin paljon kuvamateriaalia, kyseessä on nimittäin naamiaiset Halloweenin kunniaksi!

Ida

Riks, raks poks................. No mitäääs ihanaa

Kuvia viime kesältä, ei muuta.

Toppermanni & Tonatello-kissa

Ps. Hädin tuskin hengissä ollaan, kun bailattiin niin rajusti. Toivottavasti joku lukijoista näki myös! T. se Pipopäinen ja Sen muija.





pst. Seuraa blogiamme Bloglovinin avulla!

I saw your sister in the cornerstone

Viikonloppu tuli vihdoin! Jotenkin viikot kuluu hitaammin ja hitaammin, mitä pidemmälle syksyä edetään. Aamuisin ei jaksaisi nousta, vaikka olisi nukkunut ideaaliset yhdeksän tunnin yöunet, iltaisin uni taas ei meinaa millään tulla. Perjantain kunniaksi päätettiin lähteä istumaan iltaa ruoan ja juoman merkeissä ja tietysti aivan loistavalla kokoonpanolla.





Sahassa oli mukava palvelu ja kiva tunnelma, ruoka (syötiin mm. hot wingsejä, ristikkoperunoita ja sipulirenkaita) oli hyvää ja kymmenen jälkeen opiskelijat sai alennusta hanajuomista. Ei siis paha ollenkaan ;--)





Viikonloppu alkoi siis varsin mukavasti! Unohdin jopa silmätulehduksen, jonka takia meinas ensin mennä suunnitelmat uusiksi, mutta onneksi sain nopeasti lääkkeet ja mun turbosilmän turvotus laski kivasti iltaa kohden. Kurjinta on se, että pari viikkoa vanhaa ripsaria odottaa roskis ja eyelinerkin pitää varmaan uusia. Ääh, ei yhtään tekis mieli laittaa rahaa tommoseen >:--(

Loppukevennykseksi illan paras kuva, Kaisa, eli siis tuttavallisemmin tohtori John D. Zoidberg, suoraan Futuramasta!

Kuin kaksi marjaa, right?

Ida

" En dag "

Tästä blogista saattaa tulla syvimpieni tuntojeni ilmaisukanava, mitä se ikinä minun tapauksessani sitten merkitseekään. Koin ensimmäiset yo-kirjoitukseni hyvin jännittäviksi ja kirjoitin niistä eräänlaisen merkinnän. Minulle varasuunnitelmat ovat olleet hyvin tärkeitä, niiden avulla voin kartoittaa mahdolliset ongelmat.

" 15. syyskuuta 2009:

Tässäpä minä pitkästä aikaa kökötän päiväkirja silmieni edessä, enkä edes oikeastaan tiedä miksi.
Perjantaina minulla on yo-koe ruotsista ja se pelottaa. Olen tietenkin parhaani mukaan yrittänyt unohtaa koko asian: äsken söin muffinssia, sitä ennen ihailin Dog The Bounty Hunteria ja näiden kahden välissä kuuntelin erästä haitilaista kappaletta. Olen lamaantunut, en halua koskea kirjoihini, enkä varsinkaan kerrata sanajärjestystä tai partisiipin perfektiä. Olen ajatellut, että jos koe on henkeäsalpaavan vaarallinen, tai jos näen siinä vain outoja salamerkkejä, niin tällöin saatan lamaantua. Näin se tapahtuu: jäykistyn hieman kilpikonnamaiseen asentoon ja kaatua kupsahdan jäykkänä lattialle, sitten valpastun ja konttaan pois luokasta (krypa iväg ut ur klassen), konttaan ohitse koulumme kahvion, vahtimestarin kopin (vaktmästares vackra hytt), jatkan matkaani ulos rakennuksesta, konttaan pois Tampereelta, Nokian kohdalla otan nokkaunet (tupplur) ja Kainuussa pysähdyn erään punaisen talon kohdalle ja tulen siihen tulokseen, että tähän on paras pysähtyä (sätta sina gränser). Nukun yön ja aamulla konttaan takaisin Tampereelle. Housuni ovat ihan puhkikuluneet polvista (mina manchesterbyxor) mutta se ei haittaa. En kuitenkaan kontannut liian lujaa, joten pystyin ihailemaan Suomen kaunista luontoa (leva på naturens villkor).
Ja siitä kokeesta ei sitten sen enempää. "


Med vänliga hälsningar,

Linda

I dont't want fuckloads of diamonds

Perjantaina mun upea (keltainen.....) niittivyö, jota käytin seiskalla ja kasilla KOKO ajan koska se oli niin COOL, sai uuden elämän. Oon jo kauan halunnu mattametallinvärisiä, melko yksinkertaisia ja pieniä korvakoruja, ja turhauduin kauppojen tarjontaan. Esim Ginassa ne ovat tunkeneet ihan kaikkiin koruihin ihan kaikkea ja ihan liikaa!


En ole juurikaan kätevä käsistäni, mutta sain kuin sainkin korviksista juuri sellaiset kuin halusinkin. Ha ha, niitit on yhä yhtä coolei kuin seiskalla! (Vaikka käytinkin vyötä siksi että se oli keltainen...)


miina

make you wanna move your dancing feet now

Torstaina käytiin Ipun kanssa hörppimässä mm sangriaa pub Alanyassa, mikä on ehdottomasti paras vaihtoehto tampereen (täyspaskasta) tarjonnasta, jos haluaa istua iltaa rennossa ja rauhallisessa paikassa.








Ainiin, jos joskus satutte poikkeamaan edellämainittuun paikkaan niin älkää tilatko piña coladaa, se maistuu lähinnä appelsiinimehulle.

Jutta

kun ainoastaan ajatellaan, voiko ukkosella uidakaan?

Pitkästä aikaa pääsin kuuntelemaan hyvää livemusiikkia. Pakkahuoneen eilinen keikka oli mulle kaksi kärpästä yhdellä iskulla: sekä lämppäri, että illan pääesiintyjä kuuluu suosikkeihini live-esiintyjien suhteen ja musiikillisesti ylipäätäänkin.

Oli ihanaa päästä pomppimaan, tanssimaan ja laulamaan hyvässä seurassa, eikä se lähes eturivissä paikallaan tönöttänyt ja muita tönivä herrasmieskään pilannut fiilistä. Täytyy kuitenkin ihmetellä miksi ihminen änkeää eturiviin jos ärsyyntyy suunnatomasti toisten tanssimisesta ja pomppimisesta -keikkaahan voi luonnollisesti seurata hieman kauempaakin, jossa ei ole sitä varaa että muut fiilistelee ja tanssahtelee sun kengille. Se nimittäin saattaa olla vaarana kun sinne eturiviin änkeää.





Aamuinen kurkkukipukin on mennyttä jääminttu-Mynthonien ansiosta, sen siitä saa kun osaa biisit ulkoa ja on hyvä fiilis. Oliko kukaan teistä jammailemassa Pakkahuoneella? Täältä voi fiilistellä eilistä keikkaa, synestesia oli kiva ylläri, muutenkin jäi hirmu hyvä fiilis koko reissusta. Livemusiikista innostuneena: tuskin maltan odottaa joulukuuta ja The Soundsia!



Kivaa lauantai-iltaa, minä katson vielä jakson Skinsiä ja värjään kulmakarvani.


Ida

Something sweet or something strong

Tästä se sitten alkaa. Alta löytyy kaikki tarvittava tieto meistä näin alkuun. Jos on jotain asiaa, kysyttävää tai infottavaa, niin sähköpostiosoite löytyy sivupalkista :--)

♥ Jutta & Miina & Linda