Järki lähti näkemiin, eli taivaallisen hyvää ruokaa!

 Tässä postauksessa vaihteeksi hieman ruuist (ei muodist, juomist tai huolist, niin kuin sivupalkissa luvataan) - syötiin siis vanhan paluumuuttajan kanssa kaikkea helppoa ja herkullista, perinteen mukaan. Perinnehän on se, että Miina tulee meille aina kylään, kun pöytä on koreana. "Tuu kylään beibi, niin tehdään jotain kreisii" merkitsee meidän kielellä sitä, että tehdään yhdessä ruokaa ja syödään hyvin. Lause toimii ihan molemmin puolin: myös minä olen monta kertaa pyöräillyt kiihkeästi toverini luo, suu jo valmiiksi napsaten ja kukkuraisten herkkulautasten kuvat silmissäni. Tällä kertaa tarjolla oli tomaattipohjaista linssisoppaa ja jälkkäriksi raikkaita hedelmiä. Sekä pää- että jälkiruokaa yhdisti yhteinen kastiketujaus, nimittäin turkkilainen jogurtti. Se on aivan taivaallisen täyteläinen lisuke sekä suolaisiin että makeisiin antimiin ja toimii myös sellaisenaan, hunajalorauksen kera.

Linssikeitto oli varsin helppo valmistaa, sen kun vaan freesaa ensiksi sipulit, lisää tomaattimurskan, nakkaa oman maun mukaan valitut vihannekset (minun tapauksessani paprika, tomaatti, porkkana + puristettu valkosipulinkynsi) sekä linssit samaan punttuun, lisää vettä, maustaa fiiliksen mukaan sekä antaa hautua rauhassa. Kyllä siitä aina kehkeytyy jotain (hyvää) - mittasuhteet näppituntumalla. Parhaat ruuat tulevat ainakin mun tapauksessani hieman itse säveltäen, yleensä tarkasti reseptiä noudattamalla lopputuloksesta saattaa tulla epämieluisampi. Ruuanlaiton ohessa kannattaa kuunnella kivaa musiikkia, radiokanavista itse suosin Bassoradiota sekä Groove FM:ää, eli siis kokkailua löysin rantein sekä letkein lantein. Toivon tosiaankin, ettei kukaan naapuri satu katselemaan ikkunasta sisään, sillä jammailen, ilmeilen ja käsielehdin oikeasti yksinäni. Välillä hätkähdän itsekin yllättäviä koreografioitani. Jos ruoka epäonnistuu tai yllättää maullansa, saatan tunteenpuuskassani heristää provosoituneesti nyrkkiä kohti kattiloita ja pannuja. Henkilökohtaisuuksiin en kuitenkaan koskaan mene. Onko ok?

Millä mielellä te laitatte ruokaa? Onko kellään samoja tapoja?

Linda

Älä mene metsään

Nyt on laulut laulettu ja leikit leikitty - elämänkumppanini tuli Suomeen takaisin! Kokonaan! Niin kivaa! 

Puhuttiin, että voitaisiin jopa alkaa päivittelemään tätä blogia aktiivisemmin. Puhutaan siitä kyllä aika usein. Tai ainkin minä. Tällä kertaa kuitenkin voisimme oikeasti luritella tänne enemmän juttuja, sillä kyllä meiltä kiinnostuksenkohteita löytyy - ja toivottavasti myös kohdeyleisöä, hah.

  Syötiin mun tekemää linssi-tomaattikeittoa kera turkkilaisen jogurtin, oli oikein maukasta, vaikka itse sanonkin, tällainen kerskuri kuin olen. Sen lisäksi menimme läheiseen metsään kuvailemaan - ja kyllä, ensimmäinen virallinen päiwän_asu tulee melkeinpä vuoteen! Kirjoitin aiempaan postaukseen, että olen kokenut taas kevätinnoituksen pukeutumisen suhteen, vaikka alku vaikuttikin kovin kangertelevalta. Yksi vaatekaappini suurimmista onnenkantamoisista on nimittäin kuvissa oleva mokkapintainen, vaaleanruskea biker-pusakka. Ostin mokoman jo talvella, sillä koin sen yllättävän vetovoiman kaupassa. Takissa oli yhtä paljon karismaa kuin Kirkassa konsanaan - annoin hetken löydä - ja päädyin ostamaan ihanuuden. Jatkossa varmaankin hengailen ja svengailen se päällä asemalla, luonnollisesti junaa odotellessa. Takki on tietysti mallinsa perusteella monikäyttöinen klassikko, mutta sen jänskä mokkanahka sekä ruskea väri tekevät siitä kärevän särmikkään kaverin, mikä ei ole liian itsestään selvää.

  

 

Muuten sitten päälläni oli Miinan nimittämä "100% perwo -paita", sillä siinä on ainakin 789 tirkistelyreikää. Taitaa olla muutkin kanssabloggarit ilomielisiä vilauttelijoita, sillä jonkinmoisekin ilmiöksi tämä Carlingsin toppi on tainnut nousta?  Jalassa kahden euron kirppislöytö-farkkushortsit, niiden väri on mulle aivan unelma, kerrankin löysin jotain superia! Laukun löysin samaisella kirpputorillareissulla. Farkkupaita on kanssa yksi käytetyimmistä vaatteistani, se on nokkela lisä liian tyttömäiseltä tuntuvaan asukokonaisuuteen ja tuo taiteilijamaisen boheemin tuulahduksen, tämä myös Carlingsista. Vanssin tennarit sain veljeltä Jenkkilä-tuliaisina, olisi ehkä kannattanut käsitellä mokkapinta heti, heh.

Kolmannessa kuvassa nyrpistelevä elämänkumppanini on oikeasti hyvin iloinen Suomeen saapumisesta ja toimi valokuvaajana (edit. Studio Kuukunen ja Ukko-Pekka "Ukkis" tietenkin paikkalla). 

Jatkossa lisää siitä hyvästä linssikeitosta sun muusta, me ollaan oikeasti muuttuneita miehiä ja otettu itseämme niskasta kiinni! Ja loppuun vielä melko uskomaton kysymys: mistä te haluaisitte meidän kirjoittelevan? Saa sanoa - ei valitettavasti kuitenkaan tarkoita loppua epäselville ja oudoille päivityksille - toivoa saa kuitenkin aina ha!!

Parhain terveisin,

Linda (ja Miina)

ps. oon such an amateuuur uuden bloggerin kanssa, kuvat menee vinksinvonksin eikä homma pelitä............. huooh

Vähiin käy ennen kuin kokonaan loppuu!!!!!

Hassua, että alle viikon päästä oon kotona. Ei siitä kauaa ole, kun TJ oli stratosfäärissä ja aika tuntui kuluvan sikahitaasti. no, nyt se aika vasta kuluukin hitaasti kun lasken tunteja että pääsen takaisin Suomeen! Ihanata! Vaikka kyllä minä Norjastakin jään kaipaamaan montaa asiaa. Päivän asuja en ehkä kaipaa! Kuvissa näkyy pari. Luovuin kivojen vaatteiden käytöstä, kun huomasin parhaan norjakamuni käyttävän hihojani ja lahkeitani nenäliinana. Ja ulos mennessä coretex on aika kova sana. Mieluiten koko univormuna. Suosittelen matkaamaan Pohjois-Norjaan!!! Asumaan en ehkä tänne jäisi, koska ei täällä aina noin kivaa ja kaunista ole kuin noissa kuvissa. Totta puhuen, varmaan 2/3 ajasta täällä on joko pimeää, märkää, tuulista tai joidenkin niiden yhdistelmä. Toukokuun puolivälissä on ihan normaalia, että ulkona näyttää tältä: Niin että se on kohta ha det, Norge!!!!! -Miina