Titta & Pete 24.6.2011

Kauniina, lempänä juhannusaattona vuonna 2011 saivat Titta ja Pete toisensa Juupajoen maalaisidyllissä. Parturi-kampaajana työskentelevä Titta tapasi maajussi-Peten, ja rakkaus roihahti liekkeihin heti ensitapaamisesta. Hääpäivä sovittiin nopeasti, ja juhlajärjestelyissä korvaamattomana apuna toimi Titan äiti, paikallispubin omistaja Raili Ryyppö. Tarjoilut hoituivat Mertsan pitopalvelun toimesta, eikä voileipäkakuista, cocktail-siilistä tai mansikkakakuista tullut pulaa. Vieraita on kaikenkirjava joukko, eikä kaikilla taida olla aivan puhtaat jauhot pussissa. Joku on kiinnostunut sulhasen vanhempien maatilasta, toisella saattaa olla salasuhde ja yksi tuntuu kuulevan ja tietävän kaikesta kaiken.... Miten käy? Saavatko Titta ja Pete onnellisesti toisensa vai tuleeko mutkia matkaan? 

Jos kotiisi tupsahti tällainen kutsu, olit selkeästikin todella onnekkaiden joukossa! 

Juoruilusta ja toisten asioiden sekaantumisesta pitävä naapurin Irma tietää, kuinka varustautua häähumuun!

Aseksuaali pastori Aulis Kuukunen kiiruhtaa kohti vihkiseremoniavelvollisuuksia. Asusta huomaa, että Kuukunen on kansainvälinen vaikuttaja!

Sulhasen äiti, Piritta, suhtautuu varautuneesti miniäehdokkaaseen. 

Mutta toisaalla hymy on herkeässä! Morsian Titta sekä äiti Raija "Raikku" Ryyppö iloitsevat tulevasta avio-onnesta

Vieraisiin kuului myös pramea suomenruotsalainen Camilla sekä amerikanserkut. Ilmeestä päätellen mikään ei tunnu riittävän laatutietoiselle Camillalle....

Rakkautta vain!

Martti-koira ja matriarkkojen koreat juhlakengät

Sulhasen vanhemmat Unto ja tapasivat ensimmäistä kertaa Itä-Suomalaisessa baarissa, Enon Veneessä, ja siitä alkoikin yhteinen taival. Tyylikkäinä ollaan liikenteessä! 

Itseänsä freelancer-tanssijaksi kutsuva, mutta pikemminkin työttömänä viihtyvä, latinotansseihin hurahtanut Mika "Miquel" Montonen näyttää kovin vakavalta. Rohkaisuryyppy auttaa varmasti bestmanin puheeseen, joka tulee olemaan paljastuksia täynnä. Vieressä oleva Tiina, kavereiden kesken "Tipsu" , pöyhii kuontaloansa. Vieraiden joukosta erottui epämiellyttävä tuttavus nuoruusvuosien takaa - mustalaistyttö Mirella!

Mertsan Pitopalveluun kannattaa luottaa!

Täällä ei mitään raakakakkuja tarjoilla!

Morsian säteilee onnesta

Irmalla katse harhailee - liekö kuullut juoruja! 

Kahden sukupolven valssit! Vanhempi polvi jakaa itä-suomalaisia askellusvinkkejä.

Pojan ja isän piilopullo lupieenien katveessa

Häävalssit tanssittiin iki-ihanan Joutselaulun tahdittamana!

Pastori Kuukunen haluaa huolitellut kutrit - mutta kenen takia? Villin huhun mukaan Aulis sekä Mika "Miquel Mendoza" Montonen olisivat tavanneet kirkon järjestämällä gospel-painotteisella lambadakurssilla, ja tulinen Miquel olisi saanut laamamaisen pastorin pauloihinsa. Seurakunta- ja kyläyhdistysaktiivi-Irma tietää  varmaan paremmin...

Kuukusen saarnaan kuului modenrni, itsekeksitty virsi "Jumalan känsäinen kämmen hämmentää elämänkävijää", joka kertoo avioliiton myötä- ja vastoinkäymisistä hyvin realistiseen sävyyn. Antti Asplund -risti kuuluu kokeilevan ja nuoren pastorin varustukseen!

Voi mitä ihanaa onnea! Sekä Titta että Pete nauravat vapautuneesti vihkiseremonian aikana. Vaan miksi bestman Mika "Miquel" Montonen lymyilee taustalla tuima ilme naamalla? Voiko tästä seurata paljastuksia?

Spice girlsistä inspiraatiota saanut Pauge, Ulpukka, Miquel, Tipsu, Camilla sekä taka-alalla amerikanserkku sekä Raikku. Kaikki nauttivat kauniista kesäillasta maalaisidyllissä.

 
Kopea, mustalaistaustainen Mirella kaupitteleen työkseen meikkejä Tupperware-hengessä.

Bestikset Pete ja Miquel, Pirita-äiti vahtii poikansa toimia epäluuloinen ilme naamallansa. 

Miquelin charmiin voi luottaa aina!

Morsiammen eteerinen hetki<3 p="">

Tipsu simailee siideriä ja vaikuttaa olevan kovin kiinnostunut maatalon emännyydestä. Vieressä Titan runotyttösisko sekä räväkkä romani!

 Camilla sekä yllättäen paikalle pölähtänyt, Peten menneisyyteen kuulunut ex-tyttöystävä/salarakas Piuge, joka sekoittaa pakkaa läsnäolollansa.

Ent. Virpi nyk. Barbara tavoittelee laulajan uraa nimenvaihdoksen avulla. Punainen, hihaton nahkapaitis kuuluu myös imagoon.

Salaliittoteorioihin sekä kultteihin hurahtanut Ulpukka on morsiamen ystävä jo lapsuudesta. Ulpukka ei jostain syystä pidä Peteä parhaana mahdollisena sulhaskokelaana..

Maatilan omistajat Unto ja Pirita sauhuilla. Parturi-kampaajana toimiva minijä ei  vakuuta Piritaa emännän taidoillansa.

Viinainen booli teki tepposensa! Raikun perinnepitsit toimivat pöytäliinana. Tarkoin varjellut perintökalleudet olivat tätä ennen viimeksi koristamassa pubissa järjestettyä pääsiäisvisaa.


Asennemuija Raikku röökillä. Huomaa tarkkaan harkittu asustaminen!

Loppuillasta Mirella haastaa kränäävän Tipsun kahdenkeskeiseen tanssibattleen, ja kansanasun alta paljastuu räväkkä leopardihaalari! 

JO ON AIKOJA ELETTY! Spektaakkelimaisen juhannnushäälarpin kuvat ovat vihdoin täällä! Jo melkein haudatussa blogissa! Vuonna 2011 valittelin muistaakseni, kuinka larpin käsikirjoitus on yllättävän haastavaa, mutta näin jälkikäteen voisin todeta, että larppikuvien julkaiseminen on ollut vielä työläänpää! Kuvat ovat olleet ainakin vuoden tallennettuina ja oikein aseteltuina täällä bloggerissa, mutta jostain kumman syystä en ole saanut työstettyä niitä ulos. Osasyynä on se, että pöydälläni lojunut käsikirjoituspaperi joutui vahingossa roskiin äitini toimesta. Tämä larppi on siis tehty teemalla 90-luvun mauttomat häät, ja sen suunnittelu sekä järjestäminen oli superhauskaa! Jos tykkää mielikuvituksekkaasta kirjoittamisesta, pukuleikeistä, lavastamisesta sekä näyttelystä ja tuntee heittäytymiskykyisiä ihmisiä, paras mahdollinen ajanviete on larppaaminen!! Eikä pidä unohtaa turvasanaa!! Kiitoksia kaikille reippaille roolipelureille!! Toivottavasti joku päivä uudestaan!!

Linda

Huom! sisältää suoraa mainontaa

Törkeästi käytän tätä arvostettua Ashacucu-blogia hyväksi ja haluan kertoa, että olen kirjoittanut ensimmäisen postaukseni uuteen blogiini!!     Luvassa ainakin räppiuutisiii!!! Kandee lukee!!! Kaipaan kivoja, vanhoja lukijoita!! n_________n

Kas tässä, vaatimattomien esittelyjen jälkeen: http://tuppplur.blogspot.fi/ !!!


Terveisin,

Linda

Kuka muu muka??? (No ei tod. Miina tai Jutta ainakaan.... )

Juuh ja mortonki!! Henki yhä pihisee, pihiseepä vielä niinkin mukavasti, että päätin aloittaa tuhannen blogin. Tämä tuntuu kuolleelta, sillä nämä kolleegani eivät ole kamalan puheliaalla tuulella, ja toinen tuotokseni profiloitui taas enemmän kouluhommiin. Tässä linkki Uuten Ilmestymiseeni: 

http://tuppplur.blogspot.fi/

Kandee alkaa seuraamaan, ihan mukava tyyppi kunhan tutustuu ^____^ @___@ Tämä tekeleme ei ole mitenkään hätäpäissään kyhätty, vaan mietitty juttu. Tästä lähin olen vastuullinen bloggari, joka pyrkii kirjoittamaan melko usein. Sisältöä en voi tosin taata, mutta mielessä kyräilee aie aktiivisuudesta!!! 

 Vi hörs,

 Linda // http://tuppplur.blogspot.fi/

HEI! Olen elossa, vaan en voimissain!

Juuh, aivan yllättävä kirjoitusyritys tänään. Kirjauduin pitkästä aikaa tänne käyttäjätilille, äkkäsin yhden julkaisemattoman kommentin edelliseen postaukseen, innostuin siitä, että meillä on vielä ainakin yksi lukija, ainakin yksi blogin ylläpitäjän ja lukijan vuorovaikutussuhde ja innostuin kirjoittamaan. Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi kuvia, vaan siitä, että olen etäännyttänyt itseni tästä koko höskästä. Nuoruusvuosina sitä limupäissänsä suolsi kaikkea kivaa ilman sensuuria, niin nykypäivänä arkisten kuulumisten vaihtaminen tuntuu haastavalta. Päätin kirjoittaa ja julkaista kuvia viimekesäiseltä interrail-matkaltamme, suunnitelmista kun olen jo ennen reissua kirjoittanutkin tänne

  Tällä hetkellä kökötän kuitenkin kipeänä, kotona, mihin otsikko viittaa. Koetan välttää velvollisuuksia ja vahvistaa some-imagoani kaikennähneenä matkailijana.


Ensimmäinen matkakohteette, jo aiemminkin  ihanaksi todettu Tukholma! Tuleva hortonomi tutkiskelemassa paikallista flooraa. Olimme Rosendahl-nimisessä puutarhassa, missä myös myydään omia, biodynaamisesti(?) viljellystä kasvustosta tehtyjä tuotteita. No luomua vähintääkin, paikka oli varsin soma ja sinne on suht helppo löytää. Pridet sattuivat olemaan samaan aikaan, pieni homoilu on aina kiva lisä! 

Ensimmäinen junamatka, Tukholmasta Köpikseen. Mentiin yöjunalla ja meillä oli hyttitovereina yksi tosi kiva kreikkalainen mies ja kaksi kiinalaista(?), vähintäänkin mielenkiintoista tyyppiä. Kuvassa he syövät sardiineja iltapalaksi.

Ruotsinlaivalla on tunnelmaa! Kirjoitettiin kannella ensihuumassa Muumipeikko ja meri -niminen runo! Vanhasta, kaikkien tuntemasta satuhahmosta muuttuukin vaaleansininen predator, joka laivan pallomeressä vaanii uhrejansa! Julkaisen sen ehkä joskus. Nautittiin laivalla esiintyvän coverbändi musiikista, Jemina  kerkisi ihastua solistiin ja oli varma sen transuudesta. Se taisi kuitenkin vain olla vahvasti meikattu nainen.

Komea, kirjekuorta muistuttava rakennus Barcelonasta. Olimme matkalla kasvitieteelliseen museoon, joka sijaitsi eräällä vuorella, jonka nimeä en tietenkään muista nyt. Paikka oli jännä,  se sisälsi eri maanosien kasveja. Barcelona on meille vanha tuttu kohde, tällaisena pariskuntana ollaan sinne matkustettu jo pari vuotta sitten!

Köpis ja joku kameramies! Norrebro pusspuss!

     Kaunis valo ja Kööpenhamina

Keith Haringin näyttely Pariisissa. Matkan eka moka tapahtui tässä: menimme vahingossa väärään museoon, niitä oli kaksi vierekkäin. Huh huh.

Juuh, reitti meni siis Tukholma-Kööpenhamina-Amsterdam-Pariisi-Montpellier-Barcelona, ja kesti kolmisen viikkoa. Kaikki meni suunnitelmien mukaan, tietenkin kahta matkalle lähtevää tyttöä varoitellaan kaikesta mahdollisesta, mutta museoerehdystä lukuunottamatta mikään ei mennyt vikaan!

Kas, tässä vielä loppuun hieman kulttuuria, Muumipeikko-runo, olkaa hyvä! Merellistä tunnelmaa, eikö totta ^________^ Jokainen, joka on edes kerran elämässänsä ruotsinlaivalle astunut, voi kokea sikermän suolaisen sanoman!

27.07.2013

Muumipeikko ja meri

Jag skulle vilja ha en villeviking med ingen kontroll
kuiskaus kulman takaa
taas Muumipeikko palaa

terskannuppi

nuuskakuppi

Södermalmin sumussa
suuttunut siitin sylkee
stryyrpuuriin

vaaleansininen hetki
känsäinen käsi
väljähtäneet päivät

merenkuohut huulillaan
koko horisontista oma tontti

valtava humalan nousu
jää hyttiin uimahousu
aurinkokannella kädet levällään
ylpeilee
etuevällään


Loppuosa jää vähän kesken, ehkä saadaan se joskus valmiiksi. Tällainen runous vaatii vaan ihanteellisiä olosuhteita, joten ehkä mennään risteilylle huwin wuoksi tms inspiraatiota kasvattamaan?? Merielämä on tehnyt runon peikkosesta rappioituneen saalistajan, sympaattinen satuhahmo jää kauaksi tästä tyypistä. Nuuskaa, vaan ei muikkusta, naisia, nudismia, norttia - nynnyilyt sikseen!

Tärkein kysymys:

Mitä mieltä olette runosta? Oletteko itse kirjoittaneet runoja? Millaisia? Saa julkaista? Vastatkaa!!

Linda

ps. Ainiin joo, meillä on ollut joskus joku kysymyspostaus virellään, ollaan teiltä ruinattu kaikenmoisia kyzzäreitä, eikä olla vieläkään saatu sitä valmiiksi!! Sitten kun arwon wanharouwa Juhel saapuu Suomeen, voisi senkin tehdä.

JOU!

Pidän toista, kuvapainotteista blogia harjoitustyönä, sitä voipi seurailla, jos mieli halajaa!

"Hieman" aktiivisempaa päivittelyä sinne, tämä juttu tuntuu aika unohtuneelta kaikkien osapuolien kohdalta. Katselin itseriittoisin mielin, nostalgia sydämessäni, super fine art -arkistojamme ja mietin kultaista nuoruutta! Kaikki asutaan nykyään eri puolilla Suomea, eikä nähdä enää niin usein. Vielä pari vuotta sitten toteutettiin kaikkia tolloja yhteisideoita ja suollettiin niitä tänne, ilman sen suurempaa itsesensuuria. Kaipaan niitä aikoja - ja nyt kuulostaa siltä, että olisin todella vanha patu, muistelemassa kymmenien vuosien takaisia vanhoja, kunnon aikoja. Ei ehkä kymmentä vuotta, mutta kaikkea on silti kerinnyt tapahtua, muutosten levottomat tuulet kun toisinaan puhaltelevat! Enkä tiedä, lieneekö siellä enää ketään lukijoita, mutta ajattelinpas silti ilmoitella!

MVH,

Linda, jonka tavoittaa paremmin:

 

 http://valokuvajuttu.blogspot.fi/

Juuh elikkäs

 

Kukkuu taasen! Päädyin kuvaamaan itseäni jalustan kanssa, mikä on minulta todella poikkeuksellista. Olisi kiva olla kuvauksellinen ihminen, joka onnistuu otoksessa kuin otoksessa: oudommankin ilmeen kanssa lopputulos on kivan aistikas, sattumanvaraisen sensuelli tai edes söpö, mutta ei. Olen todella törähtäneen ja keskeneräisen näköinen, kiusaantuneen tietoinen kameran läsnäolosta. Ainoa onnistunut kuva olikin selkä kameraan päin. Tämä ei varmastikaan ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun takapuoleni esiintyy täällä - johtuen naamani epäkuvauksellisuudesta ja siitä, että farkkupeput ovat kivan nostalgisia. Näin melko julkisesti siis myönnän tämän herutteluyrityksen.

 En jotenkin arvosta salamyhkäistä vilauttelua, minkä tämä fitness-hulluus on jotenkin sallinut: itseänsä voi kuvailla tyrkkyjen maneerejen kera, sillä daa, päällä on urheilutoppi (juuuh tuli tehtyä niin paljon hauiskääntöjä että pakko näyttää tissit xDXD ^______^;P) ja kyljessä kenottaa sheikkeri takeena kuvan laadullisuudesta sekä urheilumielisyydestä.

   Pidän kyllä  nakupellekuvista, jopa aika kaunistelemattomista ja suorista sellaisista (Vice-henkisesti tehdyt), mutta niin, että taiteellista silmää on käytetty. Siksi tällaiset kotikutoiset posettamiset eivät oikein sytytä. Sivuosassa tärähtänyt kuva muikistetusta naamasta, pääosassa hikiset TIS  rintalihakset. Ei varmaankaan tarvita edes kultaista leikkausta johdattamaan katsetta kohti otoksen ideaa.

  Itsensä kuvaaminen on varmastikin hauskaa,  ja minua kiinnostaa omakuvallisuus taiteen muotona tosi paljon, sillä sen avulla voi helposti lähestyä asioita sekä ottaa kantaa. Paljastaa jotain tai vastaavasti vieraannuttaa itsensä itsestänsä.  Rehellisesti sanottuna kuitenkin tietynlainen (naama)omakuvien tulva on vastenmielistä. Kohotettuja kulmakarvoja, jännittyneitä suupieliä, killittäviä silmiä - keinotekoisia peilailuilmeitä jatkuvalla syötöllä. Minusta tuntuisi vieraalta ajatukselta jakaa joka päivä tällaista kuvastoa. Onnistunut kuva itsestänsä ilostuttaa, mutta jotkut vetävät kuvaöverit. Toki on hienoa, jos otoksiin on panostettu sekä  käytetty luovuutta ja aikaa, mutta usein lopputulos on suttuinen kamerakännykkäkuva kera kaunistavan filtterin. Hämmentäviä ovat myös ne blogit, joiden sisällöstä 70% perustuu ylläpitäjän naamakuviin, ellei kysessä ole meikkivinkkipainotteinen blogi. Tämä olisi aika kaukaista itselleni. Pitää tosin muistaa, että kyseiset ihmiset ovat yleensä kuvauksellisia.

  Mitä mieltä te jäbät olette, oletteko edes kiinnitäneet ko. ilmiöön/asiaan  huomiota? Vai jääkö tämä vain epäkuvauksellisen ihmisen omakuva-anarkistiseksi yritykseksi?

Linda

   PS. matkailu_myyrä_vinkkejä voi antaaa. Kööpenhamina, Pariisi ja Amsterdam - jos jotain uutta ideaa tulisi! Meitsi is soon MS. WORLDWIDE kun INTERNATIONAL LOVER TOUR starttaa, yövytään etupäässä MOTEL mutta HOTEL JA HOLIDAY INN ok kanssa. Huh huh GLOBAL WARMING!! I know you want me darling......... juuuh matkajukeboksi jo päällä.

Hedelmällistä huomenta, pyhää huonetta, kaukana Suomesta, alas suonesta, red light district - ole huoletta, filmiä tuoretta

kuvat Tumblr 

 Otsikko kiteyttää tajunnanvirrassansa postauksen sisällön niin kuvien kuin tekstienkin puolesta. Kuitenkin vielä kertauksena, jos joku ei heti tajunnut: hei te matkailijamyyrät, te joilla on soljellisessa selkärepussa pettämätön kompassi, pergamenttikartta ja Kiril Babitzinin isopapan kiinnostuskiikarit + linssinkirkastin - kertokaa kahdelle maamyyrälle matkavinkkejä koskien erityisesti Kööpenhaminaa ja Berliiniä. Molemmat ovat vielä kokematta. Myös Pariisista voi pukahtaa, jos tulee jotain kivaa mieleen! 

 Linda ja matkakuumemittarin ylikuumentuminen huuh! PS. jos et tunnista itseäsi myyräkuvauksesta, voit siltikin antaa suosituksia!

Vapaita päiviä ja puolivapaita vapaamuurareita

Kiva vapaapäivä. Töissä olemisen yksi parhaista puolista on myös se, että vapaat tuntuvat todella tervetulleilta ja spesiaaleilta. Eilen vietin onnistuneen, aikatauluttoman päivän vapaaherrattarena, löysin rantein ja löyhin lantein. Aloitin mukavalla aamupalalla ja laiskalla Aamulehden lueksimisella. Vaikka säät eivät aamupäivästä suosineet, päätin lähteä leppoisalle pyöräilyreissulle, kiertäen pari kirppistä ja sitä ennen unohdin tietenkin pyykit ulos sateeseen. Ja sitä ennen en tietenkään löytänyt ehjiä sukkahousuja. Kävin ekaa kertaa Kymppi-Kirppiksellä, mikä on Taysin lähellä, ja missä myydään saattokodista tullutta irtaimistoa. Löysin vihdoinkin kaksi kivaa vyötä, joita olenkin etsinyt kauaun sekä monikäyttöisen, ruskean nahkalaukun. Paikka oli soma ja hyvin ylläpidetty, täynnä mummovaatteita, vanhoja kenkiä, asusteita sekä somia astioita - hinnat olivat myös neuvoteltavissa ja paikan päällä kipsutteli hoitokodin pulska, oranssiturkkinen kollikissa. Menen varmasti uudestaankin! Illemmalla näin Jeminaa ja meillä oli salaneuvosneuvottelu, eli ilahduttavia matkasuunnitelmia. Saattanenkin täällä kysellä asiaan liittyen vinkkejä. Viimeisessä kuvassa meikä notkahtaneena puskan juurelle, päällä yksi kestosuosikkihameistani, kolme kesää sitten Kalifornian reissulta, UO:sta ostettu kukkahame, joka tuntuu valitettavasti kutistuneen vuosien saatossa. Tai sitten olin vain villimpi vilauttelija nuoruudessani. Kolmen euron kirppisfarkkutakista on myös tullut kelpokaveri, se tuo mukavan pulsuviban asuun kuin asuun, etten vain vahingossakaan erehtyisi näyttämään liian hienolta. Läskipohjatennarit ovat todella ergonominen valinta, haaveilen valkoisita sellaisista, mutta mistä?? Tampereen Skopunktenissa ja H&M:ssä ei ole enää pieniä kokoja, Vagabondin vastineita ei varmaan edes myydä koko helkkarin kylässä? Juuh saa auttaa jos tulee mieleen!!

Näkemisiin, olen ihan peräti innostunut kirjoittamaan melko asiapohjaisia tekstejä ilman alter egoja, kesä on kyllä hullua aikaa! 

Linda