



Päätin jo alusta alkaen olla tarkka tämän syksyn kanssa: jo elokuun puolivälistä alkaen aloin tarkastella pihamme vaahteranlehtien väriä säännöllisesti, ettei vain mikään syksyyn viittaava merkki menisi sivusuun. Viime vuonna minulle kävi nimittäin köpelösti - en ollenkaan huomannut syksyn tuloa, ja vasta kun viimein havahduin, olikin liian myöhä. Omenat olivat mätkähtänee maahan jo aikapäiviä sitten, puiden lehdistä puhumattakaaan. Elin kiireen ja stressin keskellä: minulla oli ensimmäiset kirjoitukset, reenasin tuhat tuntia viikossa ja havahduin samalla, että lukiossa voi myös opiskella.
Nyt olen nauttinut suuresti syksystä, eikä mikään ole viuhahtanut ohi silmieni - ostin myös kaksi nerokasta neuletakkia ja yhdet korvaamattomat kengät, jotka ilostuttavat minua suuresti monikäyttöisyydellänsä. Syksyllä tulee aina hyvin nostalginen olo, sillä siihen liittyy tietenkin koulujen alkaminen. Nyt olen miettinyt hyvin paljon vuotta -07, jolloin aloitin lukion ja sitä, kuinka uutta ja jännää kaikki oli. Muistelen myös lämmöllä mun ja Idan silloista tapaa pukeutua - jotenkin tosi söpöä, tyttömäistä ja viatonta - vielä ennen erästä omalta kohdalta kauhistuttavaa hupparivaihetta, joka turmeloi pukeutumiseeni liittyvän luovuuden. Mikä kurimus!
(Vaatehistoriasta lisää myöhemmin :- D)
Linda