Onni on pienissä asioissa. Tai jotain.
Tänään ajattelin, että elämä on paskaa. Mutta sitten kuuntelin hyvää musiikkia ja näin meidän blogin uuden sikahienon (!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!) esittelyn.
Tulin oitis paremmalle tuulelle ja väläytin uuden kevätilmeeni:
4/21/2010
Kiitos Rauli Badding - you are dead it’s a very bad thing
Seesteisiä kuvia - kuten on mielenikin. Ennen olin kuin Salattujen elämien Isabella, minua vitutti suuresti kaikki, enkä viitsinyt peitellä sitä. Ystäväni Jutta oli kuin Stuba, hänelle kiukuttelin eniten (yhtäläisyyksiä myös fyysisesti: pallijakaus sekä silmät). Ritva oli kuin koulumotivaationi ja -menestykseni: laihanlainen sekä kateissa. Nyt kaikki on toisin. Olen voimissani, lähes yhtä uudelleensyntynyt kuin Voldemort! Jess!
Linda
4/19/2010
4/16/2010
SOONER LATER NOW
Kuvat on otettu erästä kuviskurssiani varten, mallina toimi jälleen kerran linda. Oonkin sanonut sille, että voisi kirjoittaa esim curriculum vitaeensa toimineensa useaan otteeseen salon júhelissa hius-, meikki- ja valokuvamallina, muttei se sitten ole kirjoittanut, oma hama.
Tuunasin lindan ensin viehkeäksi 40-luvun ladyksi ja sitten vähän vähemmän viehkeäksi pubiruusuksi, jälkimmäisen esittämisen se haltsasi kumman hyvin.
Ja mainittakoon vielä, että kuvat on otettu eräässä meidän lempibaareista, Saluunassa, se on ihan mahtava paikka -ruokaa, opiskelijaystävälliset hinnat, upea miljöö sekä karaoke! Ollaankin siellä aina välillä vierailevina tähtösinä, viimeksi pubikansa sai nauttia miinan, lindan ja mun sulosävelistä pohjoiskarjalan saattelemana......
loppuun vielä lindan uuden boyfriendin(se oli kuulemma rakkautta ensisilmäyksellä, heti lindan nähtyään justin oli ihan et "baby, baby, baby uuuuuh...") biisi:
-Jutta
4/12/2010
Sweet ice cream o mine
Kuvat ovat pari päivää sitten otettu, olosuhteet olivat mitä mainioimmat: aurinko paistoi, taivas oli kirkkaansininen ja kirjoituksetkin olivat ohitse. Minä ja ystäväni Ida vietimme laatuaikaa - pyöräilimme Mc Donald'sille ja tilasimme jäätelöt suklaatikastikkeilla. Tämän jälkeen hengailimme jonkin satunnaisen kerrostalon keinuilla ja koimme yllätyksen: kaksi noin kymmenen vuotiasta poikaa pyysivät numeroitamme, toinen huuteli uulalaata, toinen innoistui taas pyllistämään ja taputtamaan takapuoltansa. Olimme Idan kanssa hepulin partaalla, hilpeintä, mitä vähään aikaan oli tapahtunut! Lupasimme tulla joku päivä uudestaan katsastamaan heilat - yleisesti en mielelläni puhu ihmissuhdeasioista netissä, mutta olkoon tämä poikkeus. Maininta ei kuitenkaan velvoita minua tekemään poikaystävä vastaa -postausta.
Linda
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)