MOI!!!!

Enpäs olekaan kirjottanut ehkä ikuisuuteen. Siksi se kai tuntuukin nyt kumman hankalalta. Kun jotain asiaa ei tee aikoihin, siitä tulee vaikeaa - asian uudelleen aloittaminen on kuitenkin hoidettava ihan ok, ei sitä mitä tahansa sillisalaattia viitsisi alkaa tarjoilemaan. Sitten tuleekin luoneeksi itselleen paineita asiasta eikä ainakaan tuskastuneena saa mitään tehtyä. Se itseasiassa taitaa olla minun yksi suurimmista ongelmistani: tiedän, että jotain pitäisi tehdä, ehkä ihan kunnollakin, enkä silti saa aikaseksi. Parempi siis olla tekemättä mitään, perustella ehkä muutamalla tosi pitävällä syyllä itselleen asian lykkäämistä.
Nyt kuitenkin ajattelin antaa itselleni luvan tarjoilla sillisalaattia ja turhuuksia, välittämättä sen kummemmin. Piirsin yksi päivä ruman koirankin, kun koitin saada itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas piirtämään, ja olen ennakko-odotuksista huolimatta ihan pystynyt elämään asian kanssa. Sen jälkeen olen jopa piirtänyt hienonkin jutun, ehkä siis alottamalla hurusepostuksista tulen joskus vielä pääsemään siihen ihan okeihin.

Näissä kuvissa on keskiviikko. Olen päättänyt lähteä ryypiskelemään Matiaksen kanssa ja päätynyt loistokkaaseen Vanhaan Monttuun:

No nyt sitten torstai. Harvinaisen kiva ilma. Martinkaan jalka ei enää ole kun vähän rikki joten lähdettiin sen kanssa lenkille. Ties vaikka rassukka vähän laihtuisi:

Ja nyt, perjantaina, olen taas vienyt pienen punkeroni lumeen leikkimään, tehnyt itselleni hyvää ruokaa ja käynyt kirjastossa. Aikeenani oli vuokrata muutama hyvä leffa, mutta hyllyt tuntui olevan täynnä pelkkiä pyssymiehiä tai traagisia rakkaustarinoita. En innostunut. Martti siis kainaloon ja Muleumia lukemaan.

-Jutta, se kolmas tyyppi