2/23/2012

Love you like a fish loves river!


joojoo


muybieen

jahknows

(Iduveljen kaa hengailemassa ja kuvailemassa, mulla melko uusi, ysärihenkinen guggenheimpaita, yhdet lempparifarkkushortsit ja lempparikengätkin, eli tosi paljon lempee. Jukka-Poika-meininki selvästikin. )


Otsikko on omaa settii, sillä lauloin kerran syksyllä miinalle omia riimejä englanniksi, ja se tietty tykkäsi! Tällöin kävelimme kaupungilla, ja sattumalta laulahdin pari tarttuvaa säettä. Muita omia, joskin hieman vanhempia teoksiani ovat mm. reggaehenkinen Igor & mä, jossa laulettiin timanttivarkaudesta ja siitä, kuinka Igor jahtasi minua vorouksen takia. Timantit piilotettiin Idan oman huoneen alalaatikkoon. Kertosäkeessä toisteltiin "halataan kun tavataan", eli lopusta tuli kuitenkin onnellinen, vaikka vilunkipeliä esiintyikin. Rehdimmänpuoleisempi kipaleeni Hyvä mies ota hyvä hyvä vaimo on mainio opus kuunneltavaksi, jos mielii itsellensä rätväkkää vaimoa, ja Kaverille rispektii on taasen oodimainen loilotus ystävyydestä. Jälkimmäisempi oli myös erittäin Jukka-Poika-henkinen melodiansa sekä nenä-äänellä laulettavuudensa ansiosta. Tiedän, että lauluni koskettavat monia ihmisiä, sillä aiheet ovat erittäin helposti lähestyttäviä. Varmastikin melkein jokainen meistä on syyllistynyt joskus timanttivarkauteen tai edes ajatellut kalan rakastavan jokea.

Onko teillä taipumusta musisointiin? Mainittakoon vielä ashacucu-kamuista, että Miinalla on potentiaa oppia beatboxaamaan, sillä jotain se on köhissyt mun kuullen, ja että Jutassa on eniten gang attitudea, se räppää meistä nääs uskottavimmiten.

Eka kysymys:
Onko sielläKIN musavirtuooseja???

Toinen kysymys:
Kai me vaikutetaan hyvin standardeilta ja tasapainoisilta???


Linda

2/17/2012

MOI!!!!

Enpäs olekaan kirjottanut ehkä ikuisuuteen. Siksi se kai tuntuukin nyt kumman hankalalta. Kun jotain asiaa ei tee aikoihin, siitä tulee vaikeaa - asian uudelleen aloittaminen on kuitenkin hoidettava ihan ok, ei sitä mitä tahansa sillisalaattia viitsisi alkaa tarjoilemaan. Sitten tuleekin luoneeksi itselleen paineita asiasta eikä ainakaan tuskastuneena saa mitään tehtyä. Se itseasiassa taitaa olla minun yksi suurimmista ongelmistani: tiedän, että jotain pitäisi tehdä, ehkä ihan kunnollakin, enkä silti saa aikaseksi. Parempi siis olla tekemättä mitään, perustella ehkä muutamalla tosi pitävällä syyllä itselleen asian lykkäämistä.
Nyt kuitenkin ajattelin antaa itselleni luvan tarjoilla sillisalaattia ja turhuuksia, välittämättä sen kummemmin. Piirsin yksi päivä ruman koirankin, kun koitin saada itseäni niskasta kiinni ja alkaa taas piirtämään, ja olen ennakko-odotuksista huolimatta ihan pystynyt elämään asian kanssa. Sen jälkeen olen jopa piirtänyt hienonkin jutun, ehkä siis alottamalla hurusepostuksista tulen joskus vielä pääsemään siihen ihan okeihin.

Näissä kuvissa on keskiviikko. Olen päättänyt lähteä ryypiskelemään Matiaksen kanssa ja päätynyt loistokkaaseen Vanhaan Monttuun:

409507_350011511686325_100000324384697_1134719_348066932_n

20120216000337


No nyt sitten torstai. Harvinaisen kiva ilma. Martinkaan jalka ei enää ole kun vähän rikki joten lähdettiin sen kanssa lenkille. Ties vaikka rassukka vähän laihtuisi:

20120216144400

20120216143918(1)

20120216144422

20120216144453

Ja nyt, perjantaina, olen taas vienyt pienen punkeroni lumeen leikkimään, tehnyt itselleni hyvää ruokaa ja käynyt kirjastossa. Aikeenani oli vuokrata muutama hyvä leffa, mutta hyllyt tuntui olevan täynnä pelkkiä pyssymiehiä tai traagisia rakkaustarinoita. En innostunut. Martti siis kainaloon ja Muleumia lukemaan.

-Jutta, se kolmas tyyppi

2/13/2012

Jo vain!

tumblr_lri94yXAVo1qdqv28o1_500


tumblr_lxrgizkuM81qe8wmxo1_500


tumblr_lz8jc2Ian31r4xmq8o1_500


tumblr_lz7nn0upoA1qheoqdo1_500

tumblr_lyhhhfKk2Z1r05jkho1_500
(kuvat tumblr)

Olispa jo kesä. Päällimmäinen ajatukseni siitä, mitä aion kirjoittaa. Pidän ilmeisesti tätä blogia siksi, että voisin nurista vääristä vuodenajoista. Sen huomaa aiempien postausten sisällöstä. Säällä on helppo aloittaa keskustelu myös netissä, olen tullut hyvän päivän tutuksi tämän kyhäelmän kanssa.
Ehkä saan vihdoinkin otettua jonkinmoisen harppauksen ja kirjoitettua jotain kunnollista, itseeni tai kiinnostustenkohteisiini liittyen. Bloggailussa kun kaikkein siisteintä on tietty ajatusten jakaminen, itsensä vapaamuotoinen toteuttaminen ja toverillinen vuorovaikutus.


Palaan kuitenkin takaisin siihen haaveilu-osioon, ja kesän lisäksi lupaan kertoa myös muista asioista, jotka herättävät kiinnostuksen kaniinit. Ne eivät nimittäin kylmästä huolimatta ole talviunilla. Mainio rotu siinä mielessä.

Olen vihdoin aloittanut uudestaan pitkäaikaisen, jo taannoin nuoruudessa harjoitetun projektin; korvien venyttämisen. Ensimmäisen kerran, eli 15-vuotiaana, törkkäsin korvaani topsipuikon, mikä oli erittäin helppoa, sillä 13 ja 14-vuotiaana käytetyt bling bling -korvikset olivat tehneet taikansa. Venyttäminen tuntui luonnolliselta ja sopi silloiseen tyyliini. Lukion ykkösellä, äidinkielen(?) tunnilla yllyttiin laittamaan Jutan kanssa kynänpää koruksi, niin että reikä venyi selkeästi suuremmaksi. Rahapulassani en kuitenkaan hennonnut ostamaan kunnon koruja, ja projekti kosahti kokonaan kasaan jossain vaiheessa. Sitten tuli bilemuija-kausi (kts. Puukkohupparitytöt) ja suoran otsiksen kanssa "näyttävät" korvikset oli vähintäänkin must-juttu. Silloin vitutti. Miksi mun oli pitänyt olla nolo ja hippi? Bamboot kera satiinipusakan, ja liköörit bilejuomina, kunnes mä delaan, bitches! Onneksi kaikki kaunis kuolee aikanaan, niin kävi tällekin kukoistuskaudelle. Nyt venytys tuntuu ainoalta fiksulta ja myös hienoimmalta vaihtoehdolta, sillä korvikset eivät meinaa pysyä ollenkaan oikeassa korvalehdessä. Itse olen inspiroitunut eniten yhdistelmästä luonnollisen näköinen tyttö, pitkät hiukset ja suht isot venytykset - eli siis se nolo ja hippi.

Kertokaa te omista kokemuksistanne, vertaistukea kaivataan!

Ps. Haluan lähettää terveisiä kaikille niille, jotka muistelevat Puukkohupparityttöjä kaihomielin. Aika on varmasti kullannut muistonne, toisinaan käydään Idan kanssa käydään katselemassa mokomaa kansallisaarrettamme. Huh huh - arkistoja selaamalla voi huomata bilemuijuuden nousun sekä tuhon, myös kieli_oppi ilahduttaa.

Moikka,

Linda

2/12/2012

Hurraa!

taivaanreunaonpunainen

seriöööööös

kesätuujo

missäruijanpallaskissakala

Jos masentaa, suosittelen:
Detektivbyrån + Fok_It + kirpeät hedelmäkarkit = elämä onkin ihan ok taas.

Vaikka olisihan se vähän kivempaa, jos olisi kesä. Kaivelin vanhoja kuva-arkistoja ja nyt mulla on kesäikävä, ja Idaikävä kanssa. Onneksi säihkyturpa antaa mulle voimaa, hurraa<3<3<3

Voimaa teille, huomenna on taas maanantai!

Ps. Okei tämäkin piristi. Anna_666:lle terkkuja, minä tykkään sinusta!!!

-Miina
Linkki

2/09/2012

Olkoot sitten niin!

järkähtänyt mieli2

madeforwalkin3

iiiidan_uudet_kuuuviot

Kertomuksia kuvista:

1. Minä tiirailemassa ystävieni perään: kyseessä tietenkin Miina, elämänkumppanini, joka asustaa tällä hetkellä Norjassa ja Jutta, Petteri-isopappani, joka on nauttinut Aasiasta villi-ihmisenä. Asunut luolissa ja syönyt orkideojen lehtiä. Miina on taasen tampannut tuntureita ylös sukset jalassa ja hiihtänyt keskellä kaupunkia ja töninyt lumiukkoja kumoon. Molemmat lähettelevät mulle rakkauskirjeitä säännöllisesti, siksi olen ajantasalla.

2. Minä rakkaushuoltamassa rakkauskenkiä. Pitkävartiset löysin Oriveden kirpputorilta, ehkä yksi mojovimmista kirpparilöydöistäni. Nuo nappaskengiksikin kutsutut mustat ovat taasen Vagabondin ja erittäin monikäyttöiset.

3. Ida, melkein ainoa Suomessa asuva ystäväni. Hänen kanssaan viettänyt aikaa, muuten olisi ollut aika yksinäistä.

Kaikki suollettu 29.11.2011, eli vähän vanhaa setukkaa eli settiä huhuh.Tähän piti tulla jotain muitakin kuvia lisää, mutta eipä näy ilmestyneen hoho. Olen saamaton!!

Kengistä puheen ollen, olen ajatellut tilaavani itse Tohtorit, joten mikä olisi paras paikka tilaukselle? Nettikaupoista siis, osaako kukaan suositella? Tampereella Dr. Martenseja myy ainoastaan Kenkärepo, mutta heillä oli koot aika lopussa. Jalankokoni on jotain väliltä 36-37, 37 lienee siis näiden maihareiden suhteen oivallisin valinta?

Hilp me!!

Lindu

2/06/2012

In grizzly kingdom above the treeline

GIDHD

opppp

tromsödalsdippentaijoku

blåsigt

sydspissen

utpåturaldrisur


Kuten aikaisemmin kerroin, minusta on täällä kehittynyt oikea hurukuvaajien kunkku! No ei luontokuvat sinänsä ole hurukuvia, mutta mun ottamana ne on hurukuvia. Kuvatessakin mulla on hurukuvaajaolo, mutta kuvaan silti. Missä tahansa täällä yritänkin ikuistaa näitä kolossaalisia maisemia, mun viereen tulee AINA joku oikea valokuvaaja pönöttämään superteleputkensa kanssa. Onneksi eivät näe mun kamera-asetuksia, jotka varmasti ovat päin helvettiä. Kotona sitten lataan mun hurukuvat facebookkiin ja mietin, miksi en vain lähetä postikortteja joissa on oikeiden valokuvaajien ottamia kuvia. Sitten muistan, kuinka sikakalliit postimaksut täällä on. Ei sillä, että olis fygest kii, joten tänne lataan ne koska mulla ei ole teidän osoitteita. :):):)

Ps. Ihan hirveä ruskea juusto on ihan hirveän hyvää vohvelin välissä! Kannattaa maistaa. Sitä saa Suomestakin, ainakin Stoccalta.