1/26/2011

California, show your teeth!

lapset

kaupassa

melons

lempilapset

tarkkana

justpickin

bella

(Ottamiani kuvia söpöistä lempparilapsista, joita hoisin pari kertaa lomani aikana)


Viime kesällä vietin kuusi viikkoa Kaliforniassa harjoittamassa englannin kielen taitojani. Olin aina ennen kokenut itseni harvinaisen kehnoksi englannin taitajaksi, joten matka oli oiva tapa kerätä kokemusta sekä rohkeutta kielen puhumiseen, ja se avarsi muutenkin näkökenttääni.
Reissun aikana huomasin asioita, joihin kiinnitin erityisesti huomiota - kutsuttakoon niitä sitten vaikkapa kulttuurieroiksi - mielestäni moisia on aina jännittävä kuulla, joten teen niistä listan ja haastan teidät kertomaan vastaavanlaisia huomioita muista kulttuureista!

1. Jenkkihymy - en tajunnut sen olevan näin todellinen. Häkellyin jääkaapinovista sekä oleskeluhuoneiden lipastoista, jotka olivat koristeltu erilaisilla valmistujais-, hää-, tai koulukuvilla, joissa kaikilla ihmisillä on samanlainen, pingoittunut hammashymy. Aluksi koin moiset hymyt hieman pelottaviksi: nopeasti naamalle räpsähtävä hymy säikäytti minut, ja tuntui mahdolliselta pilkalta. Hymy ei nimittän suinkaan sula kasvoille, vaan on nopea välähdys, joka katoaa yhtä nopeasti kuin tuleekin. Tällainen hymy esiintyy mm. kättely- sekä tutustumistilanteissa. Paikallisten mielestä näytin kuvissa vihaiselta, jos en hymyillyt hampaat näkyen - opin kumminkin oikeat otteet nopeasti, enkä kai näyttänyt enää maanis-depressiiviseltä.

2. Tervehtiminen - tästä pidin! Tuntemattomiakin saatetaan moikkailla keskellä katua, kunhan vain kävelee vastaan. Suomessa möllötetään paikallaan, hyvä jos silmiin katsotaan - morjenstelijat mielletään lähinnä kylähulluiksi. Jenkkejä oli huomattavasti helpompi lähestyä, sillä tuntemattomille puhumista ei kummeksuttu, vaan pidettiin tavallisena ystävällisyyden osoituksena.

3. Kulkeminen - ette ikinä arvaa, mistä haaveilin!
-No pyöräteistä tietenkin - vaikka oltiinkiin rennossa Kaliforniassa, niin autolla kuljettiin paikasta toiseen, minkä sitten koin turhauttavaksi. Huomasin usein haaveilevani suomalaisista, lempeistä ja valoisista kesäilloista, jolloin pyöräilen keskustasta kotiin, ihaillen matkan varrella olevia söpöjä puutaloja puutarhoineen ja hengittäen raikasta kesäilmaa. Aika kansallisromanttilselta kuvaukselta tuo kuulostaa, mutta matkailu avartaa mieltä, ja niinpä minäkin huomasin arvostavani montaa kotosuomalaista asiaa kahta kauheammin. Ehkäpä kulkeminen korostui minulle erityisen paljon siksi, että olen kortiton, ja täten polkupyörä on noussut melkein vapauden symbolin asemaan.

4. Yleinen asenne - ilahduttavampi kuin monella täällä Suomessa. Harmikseni olen huomannut, että suomalaisilla on taipumusta kokea muiden menestyminen omana häviönä - "mikä toikin nyt luulee olevansa?" ja "ihme kekkeruusi" - molemmat kuulostavat perisuomalaiselta jupinalta, minkä kaltaiseen sadatteluun syyllistyn itsekin toisinaan. Ameriikoissa taasen pystyttiin olemaan vilpittömän iloisia kaverin onnistumisen puolesta, ja jupinat jäivät täten muualle.

5. Frozen Yogurt - ei mene mahdollisesti kulttuurierojen puolelle, mutta tämä on mainitsemisen arvoinen juttu. Pehmismäinen, jäädytetty jogurtti kera kirpsakan pohjamaun - licky licky yam yam vähintäänkin! Yksi parhaimmista jälkkärivaihtoehdoista, mitä olen koskaan maistanut, eli helkkarin hyvää, sillä tällaisia titteleitä ei joka päivä jaella. Toistaiseksi en ole löytänyt mitään vastaavanlaista täältä, mutta jos jossain on, ja joku vain tietää, niin kertokaa ihmeessä!

Kuusi viikkoa oli itselleni juuri sopiva määrä viettää aikaa "suuressa maailmassa". Siinä ajassa näin ja koin paljon ainutlaatuisia juttuja, opin ymmärtämään paremmin erilaisuutta sekä arvostamaan sitä, mitä minulla on jo ja tietenkin rohkaistuin rutkasti englanninpuhujana - kuuden viikon jälkeen olin kuitenkin kypsä palaamaan takaisin kotiin. Se maistui varsin mannaiselta.
Kari Tapiota lainaten - "Olen suomalainen".

Millaisia huomioita te olette tehneet muista kulttuureista matkustellessanne muualla?
Olen aina utelias tällaisista jutuista :--- D

Linda

Ps.
Hah olin aloittanut tämän postauksen kanssa kikkailun 4. 10. ja nyt sitten sain vihdoin valmiiksi. Pää on tuntunut tyhjältä peltipurkilta moneen otteeseen ja tekstikin sen mukaista tönkköä vääntöä - kuvailisin mielelläni kuivaksi paskaksi, mutta soveliaisuussyistä tyydyin ensiksimainittuun. Taidan kärsiä verbaalisesta ummetuksesta.

1/20/2011

Ja minulla on aikaa

Minä en ole kiireinen nainen. Tänäänkin järjestelin kuvat koneelleni jonkin sortin aikajärjestykseen. Ei mulla ollut tylsää - mua vaan huvitti tehdä niin. Nyt ne on nätisti järjestyksessä.

Mun elämäkin on ihan hyvässä järjestyksessä. Kouluakin on enää jäljellä seitsemän päivää, yksi preli, yksi tentti, mahdollisesti jokunen tukiopetustunti, yksi kuuntelu, penkkarit ja kaksi kertaa kirjoitussalissa istumista. Sitten voisin vaikka valloittaa maailman oikeasti. Ainakin pienimuotoinen maailmanvalloitus on kovasti suunnitteilla, mutta siitä lisää myöhemmin!

DSCN7725

miinaida

miina-1

JJ

linddaaaa

unss

people talk but i can't hear

unsss

hihhii
Kuvat vuosilta 06-08. Oi kulta-aikoja!

Voisin listata tähän vielä tämän päivän mukavia asioita:

+ tunne, että saan jotain aikaiseksi
+ yksi melkein ruotsalaistunut ystävä, joka tulee vierailulle
+ ruotsalaiset tuliaiset (ei kylläkään nuuskaa)
+ tunne, että lentäisin lenkillä
+ Lindalta viesti, jossa lukee että talvi ei ehkä olekaan niin perseestä. Ei niin!
+ tuleva kevät -tähän väliin kevätilme!!!! oikein leveä hymy!!!! Onnistuu myös näin talvella!

Ei mulla muuta, moi!

Miina

1/18/2011

Aikuine naine!!!!

ilosena!!!!

yksmesetyyppi

banjostna

nomasentaajoo

juhla_kalu

Yks Jutta täytti eilen pyöreitä, ja olimme sen kunniaksi "KALJAL" kulttuuriravintola Railossa! Voisin vaikka vannoa, että mun tuoppi haisi hitusen tiskirätiltä, eikä naapuribaareissa muutenkaan ole Saluunan voittanutta, mutta ihan kiva paikka se silti oli. Pelattiin Scrabblea keskittyneesti. Jutan telineeseen osui vain konsonantteja sekä yksi Ö, Linda ei ikinä löytänyt paikkaa erätulelleen ja mun banjo-, banaani-, ja bassosuunnitelmat jäivät B:hen, A:han ja J:hin.
Ensi kerralla pelataan sitten biljardia!

1/16/2011

Ufo tonttu :)


mitäwaa

Kysy waa iha mitä waa!! Niinku oikeesti eli saa siis kysyä ja me vastataan jos halutaan.
Parhaisiin vastataan, käyttäkää rohkeasti mielikuvitusta!!!

Ps. Lindalta unohtui joululahjapostaus - tässä kuitenkin kuva parhaasta lahjasta ^^ <3_<3


ufo tonttu

Tää toinen on iha kännissä (ounattu Enskalle xP), toisel waa vähä arki päivän pikku flirttii!! x)



T. Mese-Linda, Ufo-Jutta, Häröilijä-Miina
terkkui kans Omakiva -Iitulle!!!!!!

1/07/2011

2010 ynnä 1

Mikä mahetsu uusivuosi!!



71

66

40

62

19

55

53


Loppuun vielä ihanin kuva kaikista:

96
Ja kaikki kuvat Mikko ´Rough Boy´ Pylkkö.


Oli viiksiä, kalsareita, lunta ja mahdollisesti hieman kreisibailausta -ihanata!

Oliko teillä ihanan mahetsu uusivuosi, mitää?!?


-Jutta

1/05/2011

Pirkko.

ykskissamoi
Onhan se tyhmä, mutta tykkään siitä silti.

-miina

1/02/2011

Kirjoja, lihanpakkausta, yksi kurkkuvoileipä ja yksi haave keväästä

Luvassa jotain aivan ennenkuulumatonta: ei outoja juttuja, eikä valokuvia, joihin liittyy alkoholinkäyttö!


thekiterunner2


ammupala


meat


kittycat


läpimeksikon



-Kuva nro1:
Sitä mahan päältä lukemista on tultu harjoitettua, kivoja kirjojakin möllöttää mun hyllyssäni kiloittain! Kuvassa näkyy se paljon puhuttu Leijapoika, Idalta lahjaksi saatu mainio The Sartorialist -katumuotiopus, Worldwide bubblegirl graffits -kirja Jutalta yo-päiväni kunniaksi - kirjassa paljon nakuja naisia, eli aika nappivalinta mulle. Alimmaisena Miinalta saatu muumisarjakuvakirja, alkuperäisiä muumisarjakuvia, pidän minään!

-Kuvat nro2 & 3:
Leipää, muttei tällä kertaa sirkus-, vaan teehuveja. Sain vihdoin laitettua naulakon seinälleni. Pidän siitä hyvin paljon, kuten myös pilkullisesta, kirpputorilta löydetystä huivista, jota käytän pantana.

-Kuva nro4:
San Franciscon chinatownista ostettu kissakoriste - rakastan eniten esineitä ja vaatteita, joihin liittyy muistoja. Ulkomailta ostetut jutut ovat sen takia kaikista kivoimpia ja mielenkiintoisimpia, pidän myös kirpparilöytöjä sekä vaikkapa äidiltä tai mummulta perittyjä vaatteita jännittävimpinä kuin muita, sillä niillä jo on omat tarinat. Oliivipurkit toimivat hyvin kynätelineinä, eikä niiden nimikään ole hullumpi.

-Kuva nro5:
Farkkupaita toimii aina. Yhdistän sen vaikka mihin vain - odotan jo kevättä, kun voin käyttää otoksessa olevaa vaateyhdistelmää nappaskenkien, polvisukkien sekä ruskean nahkaolkalaukun kanssa, hiukset rennosti nutturalla......

Tämän spektaakkelimaisen postauksen jälkeen haluaisin toivottaa teille kaikille lukijoille oikein mukavaa ja elämyksellistä vuotta 2011!

Parhain terveisin,
Linda