8/31/2011

Maukas syysuutus(?)

hernarii


kaljaajahernarii-onksok


Viitan käyttö edelleen sucks, mutta entä yhdistelmä hernekeitto+kalja?

Mun henk.koht. mielipiteen mukaan hernari rulez, mut beer doesn't. Muut kyllä tykkäsivät kokonaisuudesta. Mitä mieltä te olette, hot or not?

Tämä taisikin olla meidän ensimmäinen ruokavinkkipainoitteinen postaus,
kannattaako tehdä lisää?

Linda (ja Miina)

Ps. postauksella haluaisin herättää yleistä sekä vapaamuotoista keskustelua, tymäkkä aihe saattaa kirvoittaa monenlaisia mielipiteitä. Olen valmistautunut kaikkeen.

8/25/2011

Taas syksy tää mut yllättää..................

kuukunentaas

Kastanjatigen

gaveyouall

Kuvissa ystäväni Miina, jonka sydämeen syksy tekee pesää. Ja jota halusin, mutta jonka syksy vei kuitenkin. On ihan ok olla intertekstuaalinen, varsinkin kun kyseessä on Hausmylly.

Olen asennoitunut syksyyn jo ihan hyvin - sen huomaa parista seikasta:

-Musta tulee hevari. Mieleni halajaa aina syksyisin kuunnella hieman raskaampaa musiikkia. Eilen pyöräilin kotiin hyvin kiivaasti, kärsien kamalasta pissahädästä, Opethin tahdittaessa aggressiivisesti matkani taittumista. Se kannatti, sillä raskaampi musiikki antoi pontta poljentaan, ja selvisin kotiin asti kunnialla. Tuntui, että olin hevijumalien suosiossa. Jos olisin vastaavasti kuunnellut Veronica Maggiota tai Oh Landia, kuset olisivat varmasti tulleet housuun jo jossain Nekalan tienoilla. Hevi on siis hyväksi.

-Neuletakin metsästyskausi - sekin on jo alkanut! Olen jo ylitse neljän vuoden ajan haaveillut ihanasta sekä lojaalista norjalaistyyppisestä neuleesta, joka lämmittäisi minua kuin vanha ystävä konsanaan. Eli siis kirjaimellisesti tuntuisi samalta, kuin että Miina roikkuisi mun niskassa. Se on vieläkin löytymättä, mutta ehkä tänä vuonna tärppää? Myös etnis-henkinen, vaikkapa inkkarikuosinen takki olisi unelmien täyttymys.

-Nuha. Se alkoi katalasti viime yönä, ja tänään olenkin vain niistellyt mahdottomasti, niin että nenä on kuin turpea verimakkara ja silmät pienet sekä tihrustavat - lempivertaukseni vetiset mustikat pullataikinassa on täydellinen kuvaus niille.

Onko muita kohtalotovereita, kuten esimerkiksi verimakkaranenäisiä hevareita? Olisi tosi jees, jos edes joku ilmoittautuisi. Tuntuisi vähintäänkin sielunhoidolta.

Linda

ps. Postaus omistettu kaikille nykyisille sekä entisille Hausmylly-faneille!

8/19/2011

ACHTUNG eli HUOMIO!

kiipelikalle
1Juhta
katolelhänkipuaa
mäjatoi

Olemme huomenna menossa myymään vanhoja vaatteitamme Näsinkallion kirppikselle kello yhdestä eteenpäin - tervetuloa tekemään mainioita löytöjä! Meidät tunnistaa kuvien antamien tuntomerkkien lisäksi ujosta ja värjöttelevästä pikkukoirasta sekä minishortseihin verhoutuneesta nuorestamiehestä. Annettakoon vielä tarkempana tietona, että tällä shortsiuroolla on viehkot, maidonvalkeat balleriinasääret.

Nähkäämme pian, rakkaat toverit!

Linda&Jutta (ja Miina)

8/18/2011

TILATAIDETEOXII xD

ÄLÄ TEXTAA MULLE ENÄÄ x--(
ÄLÄ TEXTAA MULLE ENÄÄ x---((

Teoksen hallitsevin elementti on viestin läpituomisen vaikeus modernissa yhteiskunnassa. Mahdollisuuksia tuntuu olevan rajattomuuteen asti, mutta missä piilee raja? Kitsch-henkisellä korulla haetaan rajan symbolia leikkimielisen keinoin.

VALITETTAVASTI JUURI NYT EN VOI PUHUA:´(
tilataidetta bynakki

Läsnäolemisen vaikeus tuhansista mahdollisuuksista huolimatta. Äärimmäisilleenkin kehitetty teknologia tuntee sudenkuoppansa. Utopiaa, utopiaa.... ( ei Milja)
Surrealistista mutta totta.

OTA MINUUN YHTEYTTÄ%)
Ota_minuun_yhteyttä

Maailman väkiluku kasvaa lähes eksponentaalisesti, yhteydensaanti vaatii vaivannäköä. Yksinäisyydentunne yllättää väkijoukon keskelläkin. Luoko yhteiskunta paineita sosiaaliseen kanssakäymiseen? Rasteripinnoitus kuvaa yleistä pahoinvointia.

Aloitteleva kuvataiteilija Kabanocci Määttä hakee teoksillansa yhteiskunnan porsaanreikiä suistumatta kliseihin. Määttä mainitsee yleisen pahoinvoinnin teollisuusmaissa sydämen asiakseen ja muistuttaa kaikkia kärsivänsä matkapahoinvoinnista.

D=3

8/17/2011

Koevedoksia:)

Olin hiljattain kuvauttamassa yo-kiitoskorttikuvani Studio Kuukkelissa. Kuvaajanani toimi iki-ihana Ukko-Pekka. Kiitos, Ukkis! :)

koevedos3

koevedos4

Ukkis halusi vähän flirttii kuviin niin otettiin sitten kuva mun säihkyvistä sääristä :P

koevedos2

Ei haluttu niin perinteistä asentoa joten otettiin vähän tällainen "keimaileva asenne" kohti kameraa. Oli muuten hauskaa ;)

koevedos1

koevedos6

Vähä ujostutti vaik Ukkishan on wanha tuttu. Terkkuja! Koska otetaan imagokuvia Faceen?

koevedos5

Tanssijalkaa alkoi vipattaa kesken kuvausten ;)

Mitäs piditte? Mikä on teidän lemppari? Itse olen suunnitellut tekeväni kolmen kuvan kuvasarjan, kun noista kaikista hyvistä oli niin vaikea valita.....
Niin, ja jos muitakin kiinnostaa Studio Kuukkeli niin kannattaa ehdottomasti aikaa varatessa mainita Ashacucu, niin saatte 30 %:n alennuksen kaverikuvista. :)

t. miina ja linda

PS! Tamperelaiset huomio! Lauantaina yhdestä eteenpäin on Näsinkalliolla iso kirppis. Mekin ollaan hoodeilla myymässä, eli nähdään siellä eikös????

8/10/2011

I started something I couldn't finish



Mun on aina välillä pakko katsoa tää video uudestaan ja uudestaan. Se riipaisee mun sydäntä sekä lisäksi pahentaa mun koirakuumetta. En muista paljonko viimeksi mittasin koirakuumeeni olleen, mutta tänään näin kadulla snautserin ("ihanankoiramäkinhaluunkoiran!!!!") ja kuume vain nousi. Oli pakko katsoa tämä video taas. Ihana koira rukka!!!

Täytyy ehkä mennä tervehtimään Pirkkoa. Sekin toisaalta vain pahentaa asiaa.

-miina

8/09/2011

It's voodoo you do

20110725220635

Niinsanotusti ja itse asiassa myös kirjaimellisesti olen raatanut perse hiessä koko kesän ja vihdoin alkoi kauan ja hartaasti odotettu kesäloma mikäpä tarkoittaa mökkireissuja, viimeisiä festareita, veneilyä, viiniä ja aimo annosta ystäviä. Ai että tuntuu mainiolta! Myös Martista tuntuu tässä kuvassa varmasti mainiolta vaikka aiheutettiinkin sille hetkellisiä paniikkitiloja kun kipitettiin hihittäen piiloon sillä välin kun se reppana haki kauas heitettyä käpyään uudestaan heitettäväksi. Mainitsemisen arvoinen asia on myös se, että Martti osaa uida. Myös sylissä, kuivalla maalla.

-Jutta

8/07/2011

Minä rakastan roolipelejä

Hyvä internetpäiväkirjani, sinä et tiedä kuinka paljon minä rakastankaan roolipelejä. Olen harjoittanut niitä jo hyvin nuoresta lähtien, Matu_22 oli ehkä ensimmäinen hahmoni. Tämä tapahtui ollessani hyvin nuori, vasta 13-vuotias. Ensimmäisen näytelmäsuorituksen todisti rakas ystäväni Kerttu, jonka olen tuntenut koko elämäni, mutta joka on joutunut olemaan ilman minua vuoden, kuukauden sekä 14 päivän verran. Varmaankin kamalinta aikaa hänen elämässänsä. Hahmoni, Matu_22, oli kaksikymppinen, epäsosiaalinen ja lievästi ylipainoinen maalaisherra, joka tyydytti elämänsä janon ii2.org-nimisellä sivustolla. Suurina kulauksina Matu nautti paikan kuvatarjonnasta ja oli myös itsekin aktiivinen osapuoli - hän kun tapasi lähetellä sekavia sekä kirjoitusvirherikkaita seuranhakuviestejä puolta nuoremmille tyttölöille, valitettavasti ilman minkäänlaista vastakaikua. Tämä rooli oli aika helppo suorittaa, vaikka itse sanonkin. En missään nimessä halua, että pidätte minua äärimmäisen leuhkana tai ylimielisenä, mutta ensimmäiseksi karakteeriksi se oli aika nappisuoritus. Ehkä meidän sielumme kohtasivat, tai jotain vastaava. Minäkin olen nimittäin maalta kotoisin.

Tällä tekstinpätkällä haluasin johdattaa teidät vähän uudempaan tarinaan, nimittäin lukioaikaiseen improvisaatiopätkäämme: minulla, Jutalla ja Idalla oli tapana eläytyä erääksi perheeksi. Emme koskaan määrittäneet itsellemme virallista sukunimeä, mutta hahmoista tuli äärimmäisen toimivia sekä rakkaita. Vietimme monet välitunnit eläytyen Ukoksi, ( perheen isä, Jutan hahmo), Äidiksi (minä) sekä pojaksi Gilbertiksi (Ida).
Haluan julkaista teille, arvoisat kanssamatkustajat, tämän pienen tarinanpätkäni, sillä siitä lienee jo kauan aikaa, kun viimeksi olen toiminut täällä blogissa satutätinä. Kirjoitin tarinan Gilbertin, tai siis Idan toiveesta, omistaen sen myös samalla hänelle. Haluan myös omistaa tämän tekstin niille, jotka suosivat taiteellista kasvatusta sekä myös kaikille Suomen Steiner-kouluille. Olette ihania!

"Omistettu pojalleni -18.10.08

Muistan vieläkin sen heleän lauantai-aamun kun olimme Visulahdessa viettämässä laatuaikaa perheen kesken. Gilbert, muistan kuinka sinä kimeällä äänellä kiljuit innosta isin antaessa sinulle keinussa vauhtia ja muistan toki myös senkin kuinka haparoivin käsin ruokit lemmikkikilpikonnaasi, joka köllötteli tyytyväisenä hieman nuhruisessa terraariossansa. Ethän sinä sitä terraariota ikinä siivonnut, emmekä mekään isin kanssa hennonneet sinua siihen käskyttää - olithan herkkä lapsi, jonka kasvatuksessa halusimme suosia pelkästään taiteellisia keinoja! Juuri tuona päivänä isi oli pukeutunut riemunkirjavaan havajilaispaitaan ja seisoi ylpeänä kellanruskean asuntoautomme edessä, varvasläpsyt jaloissansa ja auringossa haalistunut kalastajalakki päässä tönöttäen. Isi oli juuri saanut grillatuksi kassler-paistit ja pari maissinvartta, kun sinä poljit niin vimmattua vauhtia uudella, viipperällä varustetulla polkupyörälläsi päin meidän grilliä! Grilli kupsahti kumoon, sinä myös. Antimet mätkähtivät nurmelle, ja maissit rullasivat omia reittejänsä pitkin ojanpientareelle. Siinä rytäkässä sinun rillisi menivät aivan vinksinvonksin ja polveesikin tuli pari naarmua. Taisit alkaa poruta, mutta onneksi äitimamma laastaroi molemman polvesi Kirilin kuvilla varustetuilla heftoilla. Haavat kirvelsivät hieman uidessa, mutta uljaana poikana et kuitenkaan niistä välittänyt vaan polskit tyytyväisenä oranssit kellukkeet rimppakäsiesi ympärillä. Isin kanssa me seisoimme altaan reunalla ylpeinä ja otimme sinusta aivan MAHDOTTOMAN paljon kivoja kuvia salaman kanssa ja laitoimme kuvat vuoden -98 joulukortteihin! Nyt näistä ajoista on likimain kymmenen vuotta aikaa, ja voin yhtä ylpeänä äitinä sinulle huiskuttaa altaan reunalta ja ottaa yhä kivoja kuvia sinun uiskennellessasi kellukkeet käsivarsiesi ympärillä! Hienointa on kuitenkin se, että sinulla on söpö tyttöystävä, chinchillojen kasvattaja-farmari Kaisa, joka tietää kaiken chinkkujen oikeuksista! Kaisa on tehnyt kolme pyhiinvaellusmatkaa chinchillojen kanssa Lapissa, mm. Halti- ja Saanatuntureille. Siellä chinchillat sukivat turkkinsa puhtaaksi raikkaassa maalaisilmassa ja höristävät korviansa kuullakseen riekkojen soidenmenohuudot. Välillä chinchillat kaivavat povitaskuistansa kiikarit tarkkaillakseen tilannetta taajaman tuolla puolen. Kaisa itse eläytyy myös näihin rituaaleihin pörhistäen turkkinsa ja kuunnellen soidinmenokutsut kiikarit kaulassa.
Poikani, toivon että sinäkin saat antoisia erähetkiä uuden heilasi kanssa, hän on juurikin unelmaminiä tällaisille vanhemmille, jotka ovat ainoan poikansa taiteellisin keinoin kasvattaneet!

Rakkaudella, äiti (kursiivilla) "

Linda

PS. Onko teillä vastaavanlaisia harrastuksia? Onko muita vapaan improvisaation tai larppaamisen ystäviä? Voidaanko järjestää miitti? Viittaa ei silti saa tuoda. Ne vihastuttavat minut.