11/01/2009

Tule, tule, tulevaisuus

Ottamiani kuvia viime kesältä:


Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Lapsia on ihana kuvata juuri siksi, kun ne ovat niin aitoja ja elävät täysillä. Välillä kadehdin lapsia ja haikailen omaa lapsuuttani. On kamalaa ajatella, etten voi saada lapsuuttani millään takaisin, en vaikka hieman yrittäisinkin.
Tänä syksynä huomasin viimein, kuinka vanhaksi olin tullut. Kas näin se tapahtui: minulla on aina ollut tapana hakea omenia eräästä lähellä olevasta omenatarhasta, se on ollut yksi syksyn kohokohdista. Olen tehnyt niin aina, ja hieman vanhempana kuljeksin puiden lomassa kuvailemassa ja valikoin omenani yhä huolellisemmin, sillä vuosien mittaan kokemus karttui. Tiesin, missä olivat ne parhaat punaiset ja että mikä lajike oli liian jauhoinen ja että kriikunat kypsyivät vasta hieman omenien jälkeen. Ja kun sitten tänä syksynä, parisen viikkoa sitten pyöräilin tarhan ohitse ja katsahdin melkein lehdettömiin puihin, tajusin, etten ollut tänä vuonna hakenut omenan omenaa sieltä. Hämmennyin - miten ihmeessä näin oli päässyt käymään, juurihan oli kesä ja oli vaikka mitä. Lapsenä näin ei olisi voinut päästä käymään, päivät tuntuivat silloin pitkiksi venytetyiltä ja tärkeitä asioita odotettiin - niitä ei voinut päästää käsiistään eikä missään nimessä unohtaa. Nyt päivät tuntuvat juoksevan minua karkuun, ja kokonaiset viikot hyppivät kolmiloikkaa ylitseni - milloinkaan ikinä aika ei ole kulunut näin nopeasti. Kamalaa!
Nyt tiedän tulleeni vanhaksi. Tätä ne aikuiset aina päivittelivät ollessani lapsi, nyt ymmärrän.

Kukapa voisi kellot seisauttaa?

Terveisin Linda (ja Suurlähettiläät)

10 kommenttia:

rita-nic0le kirjoitti...

söpöjä kuvia :)

Anonyymi kirjoitti...

voi vitsi, pakko pistää kommentti! löysin ttän teidän bloginne juuri, ja tää on eka postaus jonka siitä luen, ja rakastuin. ootpas hyvä kirjottamaan! Ja kuvasit juuri mun fiilikset myös, lapsuutta kaipaa ehkä eniten maailmassa välillä, ja ei sitä tosiaan mitenkään takasin saa. :( se on aika shokki välillä huomata tolleen arkipäiväsissä asioissa et miten jutut on muuttunu ja aika kuluu. pelottavaa! Mut nuoruus on ehkä sitten sitä elämän toisiks parasta aikaa joten siit kaikki irti sit vaan ;)
from random suvi!!

noraa kirjoitti...

Mä oon niiin samaa mieltä! tulee usein haikailtua oman lapsuuden perään ja kaipaan sitä aikaa niiin paljon. Ite oon siis suunilleen samanikäinen kuin sinä ja samoja ajatuksia. :> Missä ne kesälomat ja joulut on? Ne viikonloput suvun ja perheen kanssa? Kaikki meidän perheestä asuu eri osoitteessa nykyään ja joulutkin on siks jotain ihan muuta :< ihana teksti! :>

anniina kirjoitti...

ihania kuvia ! ja niinhän siinä käy että lapsuus se vaan loppuu :(

Anonyymi kirjoitti...

tiedätkö, mulle kävi melkein samalla lailla. viikko sitten mä tajusin, etten mä ollut koko kesänä poiminut yhtäkään omenaa puusta ja syönyt sitä, vaikka meidän pihalla on neljä omenapuuta ja samoin mökilläkin niitä on paljon. mä olin tosi järkyttynyt enkä todellakaan tajunnut miten niin oli päässyt käymään, mutta mä en vain ollut ajatellut sellaista asiaa. oli kuitenkin pakko korjata heti asia ja ehdin napata viimeisen omenan meidän omenapuusta ja syödä sen :-)

Kati kirjoitti...

Oot tosi hyvä kuvailemaan kaikkia juttuja :-------) Ja toi teksti on niiiin totta!♥

Anonyymi kirjoitti...

aivan ihania kuvia :>
mä oon huomannut saman. pienenä aina ajatteli että 'vitsi kun kaikki aikuiset on niin tylsiä, miksei ne muka halua leikkiä?' mutta nyt sen vaan huomaa itekin. otin legoscalat esiin ja pikkusisko meni ihan hulluksi ja sitten kun piti alottaa leikkiminen ni 'eei jaksa'. vitsi miten tylsää!

Fenia kirjoitti...

Ihana postaus, oot niin hyvä kirjottamaan!

annike kirjoitti...

mistä löytäis teijän vanhan blogin ?

Linda kirjoitti...

Rita-nic0le, kiitoksia!

Anonyymi, voi kiitoksia, tämäpä hauska kuulla! Lapsuus oli todellakin ainutlaatuista aikaa, eikä sitä silloin edes voinut kuvitellakkaan olevansa mitään muuta.

Noraa, kiitos kiitos! Niimpä se juuri menee, yhtäkkiä havahtuu ja huomaa olevansa vanha, huh huh <: D
Onneksi on kuitenkin kaikkia hauskoja muistoja.

Anniina, kiittis! c:

Anonyymi, oho melki same story! Mulla jäi vain se omena ottamatta, kohtalokasta. Ensi vuonna pidän dilmät auki enkä turruta itseäni koululla yms. muilla suoritettavilla jutuilla. :- ))

Kati, voi kiitoksia!

Anonyymi, kiitos, ja totta, niinhän se menee. : D

Fenia, tuota en nyt oikein tiedä mutta danke!

Annike, vanha blogimme on valitettavasti salasanallinen - sinne ei siis pääse.

Linda