HEI! Olen elossa, vaan en voimissain!

Juuh, aivan yllättävä kirjoitusyritys tänään. Kirjauduin pitkästä aikaa tänne käyttäjätilille, äkkäsin yhden julkaisemattoman kommentin edelliseen postaukseen, innostuin siitä, että meillä on vielä ainakin yksi lukija, ainakin yksi blogin ylläpitäjän ja lukijan vuorovaikutussuhde ja innostuin kirjoittamaan. Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi kuvia, vaan siitä, että olen etäännyttänyt itseni tästä koko höskästä. Nuoruusvuosina sitä limupäissänsä suolsi kaikkea kivaa ilman sensuuria, niin nykypäivänä arkisten kuulumisten vaihtaminen tuntuu haastavalta. Päätin kirjoittaa ja julkaista kuvia viimekesäiseltä interrail-matkaltamme, suunnitelmista kun olen jo ennen reissua kirjoittanutkin tänne

  Tällä hetkellä kökötän kuitenkin kipeänä, kotona, mihin otsikko viittaa. Koetan välttää velvollisuuksia ja vahvistaa some-imagoani kaikennähneenä matkailijana.


Ensimmäinen matkakohteette, jo aiemminkin  ihanaksi todettu Tukholma! Tuleva hortonomi tutkiskelemassa paikallista flooraa. Olimme Rosendahl-nimisessä puutarhassa, missä myös myydään omia, biodynaamisesti(?) viljellystä kasvustosta tehtyjä tuotteita. No luomua vähintääkin, paikka oli varsin soma ja sinne on suht helppo löytää. Pridet sattuivat olemaan samaan aikaan, pieni homoilu on aina kiva lisä! 

Ensimmäinen junamatka, Tukholmasta Köpikseen. Mentiin yöjunalla ja meillä oli hyttitovereina yksi tosi kiva kreikkalainen mies ja kaksi kiinalaista(?), vähintäänkin mielenkiintoista tyyppiä. Kuvassa he syövät sardiineja iltapalaksi.

Ruotsinlaivalla on tunnelmaa! Kirjoitettiin kannella ensihuumassa Muumipeikko ja meri -niminen runo! Vanhasta, kaikkien tuntemasta satuhahmosta muuttuukin vaaleansininen predator, joka laivan pallomeressä vaanii uhrejansa! Julkaisen sen ehkä joskus. Nautittiin laivalla esiintyvän coverbändi musiikista, Jemina  kerkisi ihastua solistiin ja oli varma sen transuudesta. Se taisi kuitenkin vain olla vahvasti meikattu nainen.

Komea, kirjekuorta muistuttava rakennus Barcelonasta. Olimme matkalla kasvitieteelliseen museoon, joka sijaitsi eräällä vuorella, jonka nimeä en tietenkään muista nyt. Paikka oli jännä,  se sisälsi eri maanosien kasveja. Barcelona on meille vanha tuttu kohde, tällaisena pariskuntana ollaan sinne matkustettu jo pari vuotta sitten!

Köpis ja joku kameramies! Norrebro pusspuss!

     Kaunis valo ja Kööpenhamina

Keith Haringin näyttely Pariisissa. Matkan eka moka tapahtui tässä: menimme vahingossa väärään museoon, niitä oli kaksi vierekkäin. Huh huh.

Juuh, reitti meni siis Tukholma-Kööpenhamina-Amsterdam-Pariisi-Montpellier-Barcelona, ja kesti kolmisen viikkoa. Kaikki meni suunnitelmien mukaan, tietenkin kahta matkalle lähtevää tyttöä varoitellaan kaikesta mahdollisesta, mutta museoerehdystä lukuunottamatta mikään ei mennyt vikaan!

Kas, tässä vielä loppuun hieman kulttuuria, Muumipeikko-runo, olkaa hyvä! Merellistä tunnelmaa, eikö totta ^________^ Jokainen, joka on edes kerran elämässänsä ruotsinlaivalle astunut, voi kokea sikermän suolaisen sanoman!

27.07.2013

Muumipeikko ja meri

Jag skulle vilja ha en villeviking med ingen kontroll
kuiskaus kulman takaa
taas Muumipeikko palaa

terskannuppi

nuuskakuppi

Södermalmin sumussa
suuttunut siitin sylkee
stryyrpuuriin

vaaleansininen hetki
känsäinen käsi
väljähtäneet päivät

merenkuohut huulillaan
koko horisontista oma tontti

valtava humalan nousu
jää hyttiin uimahousu
aurinkokannella kädet levällään
ylpeilee
etuevällään


Loppuosa jää vähän kesken, ehkä saadaan se joskus valmiiksi. Tällainen runous vaatii vaan ihanteellisiä olosuhteita, joten ehkä mennään risteilylle huwin wuoksi tms inspiraatiota kasvattamaan?? Merielämä on tehnyt runon peikkosesta rappioituneen saalistajan, sympaattinen satuhahmo jää kauaksi tästä tyypistä. Nuuskaa, vaan ei muikkusta, naisia, nudismia, norttia - nynnyilyt sikseen!

Tärkein kysymys:

Mitä mieltä olette runosta? Oletteko itse kirjoittaneet runoja? Millaisia? Saa julkaista? Vastatkaa!!

Linda

ps. Ainiin joo, meillä on ollut joskus joku kysymyspostaus virellään, ollaan teiltä ruinattu kaikenmoisia kyzzäreitä, eikä olla vieläkään saatu sitä valmiiksi!! Sitten kun arwon wanharouwa Juhel saapuu Suomeen, voisi senkin tehdä.

JOU!

Pidän toista, kuvapainotteista blogia harjoitustyönä, sitä voipi seurailla, jos mieli halajaa!

"Hieman" aktiivisempaa päivittelyä sinne, tämä juttu tuntuu aika unohtuneelta kaikkien osapuolien kohdalta. Katselin itseriittoisin mielin, nostalgia sydämessäni, super fine art -arkistojamme ja mietin kultaista nuoruutta! Kaikki asutaan nykyään eri puolilla Suomea, eikä nähdä enää niin usein. Vielä pari vuotta sitten toteutettiin kaikkia tolloja yhteisideoita ja suollettiin niitä tänne, ilman sen suurempaa itsesensuuria. Kaipaan niitä aikoja - ja nyt kuulostaa siltä, että olisin todella vanha patu, muistelemassa kymmenien vuosien takaisia vanhoja, kunnon aikoja. Ei ehkä kymmentä vuotta, mutta kaikkea on silti kerinnyt tapahtua, muutosten levottomat tuulet kun toisinaan puhaltelevat! Enkä tiedä, lieneekö siellä enää ketään lukijoita, mutta ajattelinpas silti ilmoitella!

MVH,

Linda, jonka tavoittaa paremmin:

 

 http://valokuvajuttu.blogspot.fi/

Juuh elikkäs

 

Kukkuu taasen! Päädyin kuvaamaan itseäni jalustan kanssa, mikä on minulta todella poikkeuksellista. Olisi kiva olla kuvauksellinen ihminen, joka onnistuu otoksessa kuin otoksessa: oudommankin ilmeen kanssa lopputulos on kivan aistikas, sattumanvaraisen sensuelli tai edes söpö, mutta ei. Olen todella törähtäneen ja keskeneräisen näköinen, kiusaantuneen tietoinen kameran läsnäolosta. Ainoa onnistunut kuva olikin selkä kameraan päin. Tämä ei varmastikaan ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun takapuoleni esiintyy täällä - johtuen naamani epäkuvauksellisuudesta ja siitä, että farkkupeput ovat kivan nostalgisia. Näin melko julkisesti siis myönnän tämän herutteluyrityksen.

 En jotenkin arvosta salamyhkäistä vilauttelua, minkä tämä fitness-hulluus on jotenkin sallinut: itseänsä voi kuvailla tyrkkyjen maneerejen kera, sillä daa, päällä on urheilutoppi (juuuh tuli tehtyä niin paljon hauiskääntöjä että pakko näyttää tissit xDXD ^______^;P) ja kyljessä kenottaa sheikkeri takeena kuvan laadullisuudesta sekä urheilumielisyydestä.

   Pidän kyllä  nakupellekuvista, jopa aika kaunistelemattomista ja suorista sellaisista (Vice-henkisesti tehdyt), mutta niin, että taiteellista silmää on käytetty. Siksi tällaiset kotikutoiset posettamiset eivät oikein sytytä. Sivuosassa tärähtänyt kuva muikistetusta naamasta, pääosassa hikiset TIS  rintalihakset. Ei varmaankaan tarvita edes kultaista leikkausta johdattamaan katsetta kohti otoksen ideaa.

  Itsensä kuvaaminen on varmastikin hauskaa,  ja minua kiinnostaa omakuvallisuus taiteen muotona tosi paljon, sillä sen avulla voi helposti lähestyä asioita sekä ottaa kantaa. Paljastaa jotain tai vastaavasti vieraannuttaa itsensä itsestänsä.  Rehellisesti sanottuna kuitenkin tietynlainen (naama)omakuvien tulva on vastenmielistä. Kohotettuja kulmakarvoja, jännittyneitä suupieliä, killittäviä silmiä - keinotekoisia peilailuilmeitä jatkuvalla syötöllä. Minusta tuntuisi vieraalta ajatukselta jakaa joka päivä tällaista kuvastoa. Onnistunut kuva itsestänsä ilostuttaa, mutta jotkut vetävät kuvaöverit. Toki on hienoa, jos otoksiin on panostettu sekä  käytetty luovuutta ja aikaa, mutta usein lopputulos on suttuinen kamerakännykkäkuva kera kaunistavan filtterin. Hämmentäviä ovat myös ne blogit, joiden sisällöstä 70% perustuu ylläpitäjän naamakuviin, ellei kysessä ole meikkivinkkipainotteinen blogi. Tämä olisi aika kaukaista itselleni. Pitää tosin muistaa, että kyseiset ihmiset ovat yleensä kuvauksellisia.

  Mitä mieltä te jäbät olette, oletteko edes kiinnitäneet ko. ilmiöön/asiaan  huomiota? Vai jääkö tämä vain epäkuvauksellisen ihmisen omakuva-anarkistiseksi yritykseksi?

Linda

   PS. matkailu_myyrä_vinkkejä voi antaaa. Kööpenhamina, Pariisi ja Amsterdam - jos jotain uutta ideaa tulisi! Meitsi is soon MS. WORLDWIDE kun INTERNATIONAL LOVER TOUR starttaa, yövytään etupäässä MOTEL mutta HOTEL JA HOLIDAY INN ok kanssa. Huh huh GLOBAL WARMING!! I know you want me darling......... juuuh matkajukeboksi jo päällä.