Juuh elikkäs

 

Kukkuu taasen! Päädyin kuvaamaan itseäni jalustan kanssa, mikä on minulta todella poikkeuksellista. Olisi kiva olla kuvauksellinen ihminen, joka onnistuu otoksessa kuin otoksessa: oudommankin ilmeen kanssa lopputulos on kivan aistikas, sattumanvaraisen sensuelli tai edes söpö, mutta ei. Olen todella törähtäneen ja keskeneräisen näköinen, kiusaantuneen tietoinen kameran läsnäolosta. Ainoa onnistunut kuva olikin selkä kameraan päin. Tämä ei varmastikaan ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun takapuoleni esiintyy täällä - johtuen naamani epäkuvauksellisuudesta ja siitä, että farkkupeput ovat kivan nostalgisia. Näin melko julkisesti siis myönnän tämän herutteluyrityksen.

 En jotenkin arvosta salamyhkäistä vilauttelua, minkä tämä fitness-hulluus on jotenkin sallinut: itseänsä voi kuvailla tyrkkyjen maneerejen kera, sillä daa, päällä on urheilutoppi (juuuh tuli tehtyä niin paljon hauiskääntöjä että pakko näyttää tissit xDXD ^______^;P) ja kyljessä kenottaa sheikkeri takeena kuvan laadullisuudesta sekä urheilumielisyydestä.

   Pidän kyllä  nakupellekuvista, jopa aika kaunistelemattomista ja suorista sellaisista (Vice-henkisesti tehdyt), mutta niin, että taiteellista silmää on käytetty. Siksi tällaiset kotikutoiset posettamiset eivät oikein sytytä. Sivuosassa tärähtänyt kuva muikistetusta naamasta, pääosassa hikiset TIS  rintalihakset. Ei varmaankaan tarvita edes kultaista leikkausta johdattamaan katsetta kohti otoksen ideaa.

  Itsensä kuvaaminen on varmastikin hauskaa,  ja minua kiinnostaa omakuvallisuus taiteen muotona tosi paljon, sillä sen avulla voi helposti lähestyä asioita sekä ottaa kantaa. Paljastaa jotain tai vastaavasti vieraannuttaa itsensä itsestänsä.  Rehellisesti sanottuna kuitenkin tietynlainen (naama)omakuvien tulva on vastenmielistä. Kohotettuja kulmakarvoja, jännittyneitä suupieliä, killittäviä silmiä - keinotekoisia peilailuilmeitä jatkuvalla syötöllä. Minusta tuntuisi vieraalta ajatukselta jakaa joka päivä tällaista kuvastoa. Onnistunut kuva itsestänsä ilostuttaa, mutta jotkut vetävät kuvaöverit. Toki on hienoa, jos otoksiin on panostettu sekä  käytetty luovuutta ja aikaa, mutta usein lopputulos on suttuinen kamerakännykkäkuva kera kaunistavan filtterin. Hämmentäviä ovat myös ne blogit, joiden sisällöstä 70% perustuu ylläpitäjän naamakuviin, ellei kysessä ole meikkivinkkipainotteinen blogi. Tämä olisi aika kaukaista itselleni. Pitää tosin muistaa, että kyseiset ihmiset ovat yleensä kuvauksellisia.

  Mitä mieltä te jäbät olette, oletteko edes kiinnitäneet ko. ilmiöön/asiaan  huomiota? Vai jääkö tämä vain epäkuvauksellisen ihmisen omakuva-anarkistiseksi yritykseksi?

Linda

   PS. matkailu_myyrä_vinkkejä voi antaaa. Kööpenhamina, Pariisi ja Amsterdam - jos jotain uutta ideaa tulisi! Meitsi is soon MS. WORLDWIDE kun INTERNATIONAL LOVER TOUR starttaa, yövytään etupäässä MOTEL mutta HOTEL JA HOLIDAY INN ok kanssa. Huh huh GLOBAL WARMING!! I know you want me darling......... juuuh matkajukeboksi jo päällä.

Hedelmällistä huomenta, pyhää huonetta, kaukana Suomesta, alas suonesta, red light district - ole huoletta, filmiä tuoretta

kuvat Tumblr 

 Otsikko kiteyttää tajunnanvirrassansa postauksen sisällön niin kuvien kuin tekstienkin puolesta. Kuitenkin vielä kertauksena, jos joku ei heti tajunnut: hei te matkailijamyyrät, te joilla on soljellisessa selkärepussa pettämätön kompassi, pergamenttikartta ja Kiril Babitzinin isopapan kiinnostuskiikarit + linssinkirkastin - kertokaa kahdelle maamyyrälle matkavinkkejä koskien erityisesti Kööpenhaminaa ja Berliiniä. Molemmat ovat vielä kokematta. Myös Pariisista voi pukahtaa, jos tulee jotain kivaa mieleen! 

 Linda ja matkakuumemittarin ylikuumentuminen huuh! PS. jos et tunnista itseäsi myyräkuvauksesta, voit siltikin antaa suosituksia!

Vapaita päiviä ja puolivapaita vapaamuurareita

Kiva vapaapäivä. Töissä olemisen yksi parhaista puolista on myös se, että vapaat tuntuvat todella tervetulleilta ja spesiaaleilta. Eilen vietin onnistuneen, aikatauluttoman päivän vapaaherrattarena, löysin rantein ja löyhin lantein. Aloitin mukavalla aamupalalla ja laiskalla Aamulehden lueksimisella. Vaikka säät eivät aamupäivästä suosineet, päätin lähteä leppoisalle pyöräilyreissulle, kiertäen pari kirppistä ja sitä ennen unohdin tietenkin pyykit ulos sateeseen. Ja sitä ennen en tietenkään löytänyt ehjiä sukkahousuja. Kävin ekaa kertaa Kymppi-Kirppiksellä, mikä on Taysin lähellä, ja missä myydään saattokodista tullutta irtaimistoa. Löysin vihdoinkin kaksi kivaa vyötä, joita olenkin etsinyt kauaun sekä monikäyttöisen, ruskean nahkalaukun. Paikka oli soma ja hyvin ylläpidetty, täynnä mummovaatteita, vanhoja kenkiä, asusteita sekä somia astioita - hinnat olivat myös neuvoteltavissa ja paikan päällä kipsutteli hoitokodin pulska, oranssiturkkinen kollikissa. Menen varmasti uudestaankin! Illemmalla näin Jeminaa ja meillä oli salaneuvosneuvottelu, eli ilahduttavia matkasuunnitelmia. Saattanenkin täällä kysellä asiaan liittyen vinkkejä. Viimeisessä kuvassa meikä notkahtaneena puskan juurelle, päällä yksi kestosuosikkihameistani, kolme kesää sitten Kalifornian reissulta, UO:sta ostettu kukkahame, joka tuntuu valitettavasti kutistuneen vuosien saatossa. Tai sitten olin vain villimpi vilauttelija nuoruudessani. Kolmen euron kirppisfarkkutakista on myös tullut kelpokaveri, se tuo mukavan pulsuviban asuun kuin asuun, etten vain vahingossakaan erehtyisi näyttämään liian hienolta. Läskipohjatennarit ovat todella ergonominen valinta, haaveilen valkoisita sellaisista, mutta mistä?? Tampereen Skopunktenissa ja H&M:ssä ei ole enää pieniä kokoja, Vagabondin vastineita ei varmaan edes myydä koko helkkarin kylässä? Juuh saa auttaa jos tulee mieleen!!

Näkemisiin, olen ihan peräti innostunut kirjoittamaan melko asiapohjaisia tekstejä ilman alter egoja, kesä on kyllä hullua aikaa! 

Linda